Kasvata tämä kasvi ja saat koristeen, mausteen ja luonnonlääkkeen

Kansanomaisesti krassi, mutta oikealta nimeltään isokrassi (Tropaeolum majus), jota kutsutaan myös nimellä krassi, on kasvi, jonka moni mieltää ennen kaikkea näyttäväksi koristeeksi penkkeihin ja parvekelaatikoihin. Todellisuudessa se tarjoaa paljon enemmän. Se on syötävä, maultaan kiinnostava ja sitä on perinteisesti käytetty myös tukevana rohdoskasvina, erityisesti hengitys- ja virtsateihin liittyvissä vaivoissa. Siksi siitä puhutaan usein 3 in 1 -kasvina. Laji on lähtöisin Etelä-Amerikasta ja levisi Eurooppaan suunnilleen 1600-luvulla; sen jälkeen on jalostettu runsaasti uusia lajikkeita, joiden kasvutapa ja värit vaihtelevat.

Kasvupaikka ja hoito: mitä isokrassi oikeasti tarvitsee

Parhaiten se viihtyy aurinkoisella, tuulelta suojaisalla paikalla. Se kasvaa nopeasti ja perushoidolla on yleensä hyvin varma valinta myös aloittelijalle. Samalla pätee, ettei sitä kannata hemmotella liiallisella lannoituksella, sillä silloin se tekee helposti runsaasti lehteä kukinnan kustannuksella.

Mitä isokrassi kuitenkin vaatii, on säännöllinen kastelu. Muista se hellepäivinä ja erityisesti ruukku- ja laatikkoviljelyssä, jossa kasvualusta kuivuu nopeammin. Parvekelaatikoihin ja ruukkuihin sopivat parhaiten matalat ja tiiviit lajikkeet.

Kylvö ja esikasvatus: milloin aloittaa ja mihin kiinnittää huomiota

Isokrassin voi esikasvattaa huhtikuussa kasvihuoneessa, kylmälavassa tai kotona ikkunalla. Jos et esikasvata, kylvä se toukokuun alussa suoraan avomaalle. Tärkeää on olla kiirehtimättä, koska isokrassi sietää huonosti jopa heikon hallan.

Käytännöllistä on kylvää turve- tai muoviruukkuihin, sillä taimet siirtyvät istutettaessa pienemmällä stressillä. Mieti myös etukäteen, kuinka paljon tilaa voit sille antaa. Osa lajikkeista tekee usean metrin pituisia versoja, mutta on myös matalia pensasmaisia tyyppejä, jotka jäävät usein noin 25 cm korkeiksi.

Kasvatus ruukussa ja avomaalla

Parvekelaatikko ikkunalla tai ruukku terassilla

Valitse ruukkuihin matalampia lajikkeita, jotka muodostavat tiiviin mättään eivätkä lähde hallitsemattomasti rönsyämään. Usein suositellaan esimerkiksi ‘Baby Rose’, ‘Bijou Double’ tai ‘Tom Pouce’ -lajikkeita, jotka kukkivat keltaisen, oranssin, lohen ja karmiinin sävyissä.

Vaikka isokrassi rakastaa aurinkoa, ruukuissa sitä voi rasittaa äärimmäinen paahde. Jos terassi kuumenee ja ruukku ylikuumenee, kevyt varjostus tai sijoitus paikkaan, jossa aurinko osuu lähinnä aamupäivällä, auttaa.

Avomaa ja suuremmat penkit

Penkissä sitä voi käyttää yrttien, vihannesten ja koristekasvien seassa. Jos tilaa on vähän, valitse vähemmän reheviä tyyppejä. Laajemmille alueille sopivat myös köynnöstävät ja riippuvat muodot, kuten värikäs seos ‘Grande’ tai ‘Out of Africa’ -lajike, jolla on kiinnostavan kirjavat lehdet.

Isokrassi reunuskasvina ja tuen kanssa

Matalia lajikkeita voi käyttää penkin reunustukseen tai väripilkuksi parvekelaatikoihin. Pitkäversoisia tyyppejä voi kasvattaa sekä riippuvina että köynnöstävinä, mutta on hyvä huomioida, etteivät ne tartu itse tukeen. Siistin lopputuloksen saat, kun järjestät niille tuen ja sidot versot vähitellen paikoilleen.

Kukkien, lehtien ja siementen keruu

Kukkia ja lehtiä kerätään pitkin kesää. Kukkia voi poimia nupuina tai vain osittain avautuneina, tarvittaessa myös varsineen. Täysin auki olevista kukista kannattaa tarkistaa, ettei niiden sisällä piileskele hyönteisiä, ja ennen käyttöä ne on hyvä huuhdella huolellisesti kylmällä vedellä.

Kerää lehdet mieluiten aamulla, kun kaste on kuivunut. Ne säilyvät hetken viileässä, mutta voimakkain maku on tuoreena poimituissa lehdissä. Kukinnan jälkeen voit kerätä myös hedelmiä ja siemeniä. Jos haluat talteen omaa siementä, jätä osa kukista kasviin. Kypsyyden huomaa kermanvärisestä sävystä; täysin kypsät siemenet varisevat usein itsestään. Kuivata ne sen jälkeen ja säilytä paperipussissa pimeässä paikassa kevääseen saakka.

Isokrassi luonnollisena tukena flunssaan

Kulinaarisen käytön lisäksi isokrassia arvostetaan myös sen vaikutusten vuoksi, joita kuvataan luonnostaan antibioottisiksi ja antiseptisiksi. Sitä käytetään perinteisesti flunssassa sekä tukena hengitys- ja virtsateiden tulehduksissa. Myös vaikutusta joihinkin viruksiin on kuvattu, minkä vuoksi siitä puhutaan laaja-alaisena kasvina.

Käyttöön otetaan ennen kaikkea tuoreita lehtiä ja kukkia. Siemenet voi kuivata, murskata ja hauduttaa kuumalla vedellä juomaksi. Suosittuja ovat myös nupuista valmistettavat tinktuurat. Maanpäällinen osa sisältää muun muassa C-vitamiinia ja muita luontaisia yhdisteitä, kuten flavonoideja ja karotenoideja, sekä kivennäisaineita, kuten fosforia ja rautaa.

Keittiössä se loistaa salaateissa ja kotitekoisina kapriksina

Isokrassi houkuttelee käyttämään sitä makeiden jälkiruokien koristelussa, mutta sen maku on voimakas, hieman pippurinen ja muistuttaa retikkaa. Siksi se sopii paremmin suolaisiin ruokiin, vihannesten ja lihan seuraksi. Nuoret lehdet ja värikkäät kukat täydentävät erinomaisesti tuoresalaatteja, ja kukkia voi käyttää myös syötävänä koristeena leivänpäällisillä.

Nuoria versoja lehtineen voi hienontaa levitteisiin tai lisätä munakkaaseen. Suuremmista lehdistä voi tehdä erikoisia rullia. Isokrassia voi säilöä öljyyn tai etikkaan ja käyttää myöhemmin kotivarana. Avautumattomia nuppuja säilötään usein kapristen tapaan, eli suolaiseen maustettuun etikkaliemeen.

Lähde: Gardener’s World, RHS, Záhrada, Pestrazahrada.cz