Aloe vera selviää kuukauden ilman vettä, mutta yksi hyväntahtoinen tapa voi tappaa sen

Aloe vera kuuluu tunnetuimpiin mehikasveihin, ja se on valloittanut kodit paitsi helppohoitoisuudellaan myös monipuolisella käytöllään. Sen paksut, mehevät lehdet varastoivat vettä, minkä ansiosta kasvi kestää hyvin kuivempia oloja eikä vaadi jatkuvaa huolenpitoa. Koristearvonsa lisäksi sitä arvostetaan luonnon omana ensiapuna pienten palovammojen, ihon ärsytyksen tai vähäisten haavojen hoidossa.

Kasvitieteellisesti kyse on lajista Aloe vera, jota kasvatetaan arkana monivuotisena kasvina. Lämpimillä alueilla se voi kasvaa ulkona ympäri vuoden, mutta meidän oloissamme sitä pidetään useimmiten huonekasvina. On hyvä tietää, että aloe voi olla myrkyllinen koirille ja kissoille, joten se kannattaa sijoittaa lemmikkien ulottumattomiin.

Minne aloe kannattaa sijoittaa ja milloin se istutetaan

Jos kasvatat aloeta sisällä, sen voi ruukuttaa lähes mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta parhaiten se lähtee kasvuun keväällä, kun aktiivinen kasvu alkaa. Se tarvitsee runsaasti valoa, ihanteellisesti valoisan paikan, jossa on auringonvaloa tai kirkasta hajavaloa. Kesällä ulos siirrettäessä kannattaa valita paikka, jossa kasvi saa muutaman tunnin valoa päivittäin, mutta ei joudu suoraan kovimpaan keskipäivän paahteeseen.

Erinomainen valinta ovat terrakottaruukut. Ne kuivuvat muoviruukkuja nopeammin ja auttavat vähentämään juurten mätänemisen riskiä. Lisäksi ne ovat usein painavampia, joten kasvi pysyy tukevammin pystyssä myös silloin, kun lehdistö on suuri ja painava. Ehdoton edellytys on pohjareikä, sillä aloe ei siedä pitkään märkää kasvualustaa.

Ruukun ei pitäisi olla turhan iso. Aloen juuristo ei ole laaja, joten riittää astia, joka on vain hieman juuripaakkua leveämpi. Nuorille kasveille sopivat yleensä pienemmät ruukut, ja isompaan vaihdetaan vasta kasvin kasvaessa.

Näin istutat aloen oikein

Aloe viihtyy vettä läpäisevässä kasvualustassa, joka on tarkoitettu mehikasveille ja kaktuksille. Jos haluat sekoittaa mullan itse, yhdistä tavallista kukkamultaa perliittiin tai hohkakiveen ja lisää karkeampaa hiekkaa. Tavoitteena on multa, joka ei pidätä ylimääräistä vettä.

Ruukutuksessa irrota kasvi varovasti vanhasta ruukusta ja tue lehtiä, etteivät ne katkea. Lisää uuden ruukun pohjalle kerros kasvualustaa, puhdista juurista kevyesti osa vanhasta mullasta ja aseta kasvi suunnilleen samaan syvyyteen kuin aiemmin. Jos varren alaosa on paljastunut, sen voi peittää mullalla, mutta multaa ei tule nostaa korkeammalle kuin alimman lehden tyveen.

Istutuksen jälkeen kastele aloe ja siirrä se valoisaan paikkaan. Seuraavat kastelut tee jo niukemmin, sillä liika märkyys on yleisin ongelmien aiheuttaja.

Kastelu ja ravinteet vuoden mittaan

Aloe on kuivuutta kestävä kasvi, ja se sietää lievää kuivahtamista paljon paremmin kuin liikavettä. Se kastellaan kerralla kunnolla, mutta vasta sitten kun kasvualusta on päässyt osittain kuivahtamaan. Kesällä tämä voi tarkoittaa noin kerran kahdessa viikossa, talvella usein riittää kastelu kerran kuukaudessa.

Tärkeää on aina antaa ylimääräisen veden valua pois eikä jättää ruukkua seisomaan veteen. Talvella, kun kasvu hidastuu, veden tarve on vielä pienempi. Lannoitusta aloe ei juuri vaadi. Tavallisesti riittää, että kerran vuodessa keväällä annetaan huonekasveille tarkoitettua nestemäistä lannoitetta puolikkaalla annostuksella.

Hoito ja lisääminen sivuversoista

Aloe ei kuulu kasveihin, jotka tarvitsisivat säännöllistä leikkausta. Riittää, että poistat vaurioituneet tai kuivuneet lehdet puhtaalla ja terävällä veitsellä. Kasvin keskiosaa, josta uudet lehdet kasvavat, ei saa koskaan vahingoittaa. Jos haluat käyttää lehteä, ota aina ulommaisia lehtiä.

Aikuiset kasvit tekevät usein sivuversoja eli taimia. Ne voi jättää emokasvin viereen tai irrottaa ja istuttaa omiin ruukkuihinsa. Näin ehkäiset liiallista ahtautta ja saat samalla uusia kasveja.

Geelin kerääminen ja säilytys

Geeliä kannattaa ottaa kypsistä kasveista, jotka ovat vähintään 2–3 vuoden ikäisiä. Eniten lehtimaltoa on yleensä lehdissä muutaman päivän kuluttua perusteellisesta kastelusta. Keruuseen valitaan terve ulompi lehti, joka leikataan tyvestä irti.

Leikkauksen jälkeen lehti on hyvä antaa hetken seistä leikkauspinta alaspäin, jotta kellertävä lateksimainen neste pääsee valumaan pois. Se voi ärsyttää ihoa. Sen jälkeen lehti huuhdellaan, piikkiset reunat, alapään vaalea osa sekä kärki poistetaan ja vihreä kuori leikataan pois. Geelin voi kaapia veitsellä tai lusikalla ja lopuksi huuhdella puhtaalla vedellä.

Tuore geeli säilyy suljetussa rasiassa jääkaapissa noin viikon. Pidemmäksi aikaa sen voi pakastaa esimerkiksi jääpalamuotissa ja käyttää vähitellen useiden kuukausien ajan.

Yleisimmät ongelmat kasvatuksessa

Ruskeat ja pehmeät lehdet ovat tyypillinen merkki liikakastelusta. Kellastuminen voi liittyä myös liialliseen veteen, mutta joskus syynä on liian polttava aurinko. Jos lehdet ovat napakat mutta vaalenevat, kyse on usein valostressistä. Jos ne taas ovat pehmeät, syy on todennäköisimmin märkyydessä.

Veltostuneet lehdet voivat johtua sekä liiasta kastelusta että pitkästä kuivuudesta tai valon puutteesta. Paras tarkistus on aina kasvualustan kunto. Juurimätä ja sieniperäinen varsimätä kehittyvät etenkin silloin, kun vettä on liikaa ja kuivatus on heikko. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat läpäisevä multa, maltillinen kastelu ja ruukku, jossa on toimiva vedenpoisto.

Tuholaisista voi esiintyä villakilpikirvoja tai kilpikirvoja, jotka imevät lehdistä kasvinesteitä. Pientä esiintymää voi hoitaa alkoholilla kostutetulla vanupuikolla, ja runsaammassa esiintymässä auttaa hellävarainen, huonekasveille sopiva torjuntasuihke.

Lääkinnälliset vaikutukset ja käyttömahdollisuudet

Aloe vera tunnetaan biologisesti aktiivisista yhdisteistään, joihin kuuluvat vitamiinit, mineraalit ja antioksidantit. Lehtigeeliä käytetään pääasiassa ulkoisesti. Tutkimukset viittaavat siihen, että se voi tukea ensimmäisen ja toisen asteen palovammojen paranemista, rauhoittaa ihoa auringonoton jälkeen ja hillitä joidenkin bakteerien kasvua.

Sitä käytetään myös suunhoidossa. Osa tutkimuksista osoittaa, että aloea sisältävä suuvesi voi auttaa vähentämään plakkia, ientulehdusta ja joitakin suun mikrobeja. Kiinnostavia tuloksia on saatu myös aftojen hoidossa, jossa aloe näytti edistävän nopeampaa paranemista.

Alustavat havainnot viittaavat myös myönteisiin vaikutuksiin ihon suojakerrokseen, kosteustasapainoon ja elastisuuteen. Lisäksi tutkitaan sen mahdollista vaikutusta verensokeriin esidiabetesta tai tyypin 2 diabetesta sairastavilla, mutta tässä vaiheessa aloea ei voi suositella täysipainoiseksi hoidoksi.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota

Aloen ulkoinen käyttö on yleisesti ottaen turvallista. Varovaisuus on kuitenkin paikallaan sisäisessä käytössä. Lehden kuoren alla oleva lateksi vaikuttaa laksatiivisesti ja voi aiheuttaa kramppeja tai ripulia. Pitkäaikainen tai vääränlainen koko kasvin osia sisältävien tuotteiden käyttö voi tuoda mukanaan myös muita terveysriskejä.

Aloe vera on erinomainen huonekasvi ja hyödyllinen kotikonsti, mutta hoitokäytössä se ei korvaa ammattilaisen arviota. Terveysoireissa on aina järkevää keskustella lääkärin kanssa.

Muita kiinnostavia aloe-lajeja

Aloe-sukuun kuuluu satoja lajeja. Aitoalojen lisäksi on muitakin näyttäviä vaihtoehtoja kotikasvatukseen. Suosittuja ovat esimerkiksi kompaktit, valkoraidalliset aloit, pienempi pitsialoe pilkullisine lehtineen sekä suuremmat sinertävät lajit hopeisella vivahteella. Niitä yhdistää samanlainen kasvutapa: paljon valoa ja varovainen kastelu.

Oikealla hoidolla aloe vera voi elää pitkään ja tehdä vähitellen runsaasti sivuversoja. Se on kasvi, jossa yhdistyvät kauneus, helppous ja käytännöllisyys, ja siksi se on säilyttänyt asemansa huoneiden suosituimpien mehikasvien joukossa.

Lähde: Almanac, Medical News Today, Bylinky pro všechny, Pestrazahrada.cz