Sienestys ei lopu marraskuussa, nämä neljä sienilajia kasvavat kylmässäkin, yksi vaatii varovaisuutta

Moni ajattelee, että selvä kylmeneminen päättää sienikauden lopullisesti. Todellisuudessa myöskään myöhäinen syksy ei välttämättä tarkoita tyhjää koria. Metsässä näkyy viileämpään vuodenaikaan yhä lajeja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Se, joka tietää mistä etsiä ja millaisia olosuhteita hakea, voi saada mukavan saaliin silloinkin, kun suurin osa sienestäjistä pysyttelee jo kotona.

Syksyisellä metsässä on oma erityinen viehätyksensä, ja sienestys tähän aikaan on hieman erilaista kuin sesongin huipulla. Enää ei kannata haravoida päättömästi jokaista metsäpalaa, vaan etsiä rauhassa oikeista paikoista. Kokeneemmat sienestäjät valitsevatkin siksi kuivempia kasvupaikkoja, joissa sienet pysyvät todennäköisemmin hyväkuntoisina eivätkä pilaannu niin nopeasti.

Missä sienillä on syksyllä parhaat olosuhteet

Lämpötilojen laskiessa muuttuu myös se, missä sieniä useimmiten esiintyy. Kosteat ja kylmät kohdat eivät ole enää yhtä edullisia kuin aiemmin. Parempia ovat paikat, jotka eivät ole läpimärkiä ja joissa itiöemät eivät pilaannu yhtä herkästi. Juuri sieltä voi marraskuussakin löytää lajeja, jotka sopivat ruokapöytään.

Syksyinen sienestys vaatii siksi enemmän kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta. Palkintona voi kuitenkin olla löytöjä lajeista, jotka eivät ole vain syötäviä vaan myös maultaan hyvin kiinnostavia. Usein kyse on sienistä, joita ei esiinny valtavina määrinä, mutta jotka ilahduttavat sitäkin enemmän jokaista löytäjäänsä.

Sienilajit, joita voi löytää myös viileämmillä keleillä

Ritarit

Kylmenevään säähän hyvin sopeutuvia lajeja on esimerkiksi sinivalmuska. Metsässä sen tunnistaa helposti näyttävästä värityksestä, jonka ansiosta se erottuu melko hyvin syksyisen lehtikarikkeen seasta. Maku on mieto ja hieman mausteinen, joten se sopii moneen kauden ruokaan.

Valmuskien kohdalla on kuitenkin syytä olla varovainen. Vaikka ne ovat syötäviä, niitä kannattaa kerätä vain silloin, kun laji tunnistetaan varmasti. Joukossa on samannäköisiä sieniä, jotka voivat olla vaarallisia, joten tässä lajiryhmässä on järkevää luottaa vain varmaan tuntomerkkiin ja omaan kokemukseen.

Mesikänsät

Myös mesikänsät ovat myöhäissyksyllä varsin tavallinen löytö. Ne kasvavat useimmiten kannoilla, juurilla tai puunrungoilla, joissa ne muodostavat runsaampia ryhmiä. Keittiössä niitä arvostetaan voimakkaan tuoksun vuoksi, ja ne sopivat erityisesti keittoihin, kastikkeisiin tai lihan lisukkeeksi.

Mesikänsien kohdalla on tärkeää muistaa oikea käsittely. Ennen syömistä ne pitää aina keittää huolellisesti, muuten ne voivat aiheuttaa ikäviä vatsavaivoja. Riittävä lämpökäsittely on niiden turvallisen käytön ehdoton edellytys.

Lactarius-sienet ja suppilovahverot

Viileässä metsässä voi törmätä myös kangasrouskuunkin, jonka oranssiin tai tiilenpunaiseen vivahtava lakki erottuu hyvin. Sen maku on usein hieman pippurinen, joten se toimii hienosti esimerkiksi pastan, perunoiden tai yrttien kanssa.

Sen rinnalla voi näkyä myös suppilovahveroita, jotka kasvavat pieninä ryhminä. Niiden aromi on hienovaraisen hedelmäinen ja maku miellyttävän hillitty. Ne sopivat erinomaisesti esimerkiksi kermakastikkeisiin, joissa niiden luonne pääsee esiin ilman, että muut raaka-aineet peittävät makua.

Mihin myöhäissyksyllä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota

Kauden lopun sienestykseen liittyy myös omat riskinsä. Suurin ongelma on itiöemien paleltuminen. Jos sienet saavat pakkasta, rakenne vaurioituu ja sulamisen jälkeen ne ovat usein vetisiä, pehmeitä ja maultaan latistuneita. Tällaiset yksilöt eivät ole enää laadukkaita eivätkä sovellu kerättäväksi.

Vielä tärkeämpi on terveysnäkökulma. Paleltuneet sienet pilaantuvat nopeammin, ja niihin voi muodostua yhdisteitä, jotka aiheuttavat vatsavaivoja tai pahimmillaan myrkytyksen. Samalla ne altistuvat herkemmin homeille ja bakteereille. Siksi pätee yksinkertainen sääntö: jos sieni vaikuttaa paleltuneelta, pehmeältä tai epäilyttävän vetiseltä, se on parempi jättää metsään.

Syksyisessä keruussa on toisenlaista viehätystä kuin kesän huippusesongissa

Myöhäissyksyn sienestys ei ole täysistä korillisista tatteja ja isoista löydöistä jokaisella askeleella. Se muistuttaa enemmän rauhallista pienten aarteiden etsimistä, jotka jäävät helposti huomaamattomalta silmältä näkemättä. Sitä suurempi ilo onkin jokaisesta löytyneestä tuppaasta tai yksittäisestä terveestä itiöemästä.

Syksyinen metsä voi siis kylmyydestä huolimatta tarjota hienoja sienestyselämyksiä, kun tietää mitä lajeja etsiä eikä aliarvioi varovaisuutta.

Lähde: iRozhlas, Na houby, Pestrazahrada.cz