Kasvata vesimeloni se on yllättävästi vihannes joka maistuu hedelmältä

Melonin useimmat yhdistävät automaattisesti hedelmään, mutta kasvitieteellisesti se kuuluu vihanneksiin. Se on osa kurkkukasvien (Cucurbitaceae) heimoa, johon kuuluvat myös kurkut ja kurpitsat. Juuri korkean vesipitoisuuden ja makean maltonsa ansiosta se on ihanteellinen kesäkasvi, jota voi hyödyntää monin tavoin niin lautasella kuin kotiviljelyssäkin.

Yleisimmin kasvatetaan vesimelonia, jolla on usein pyöreät tai soikeat hedelmät ja raikkaan mehukas, tyypillisesti punainen malto. Sen rinnalla on myös sokerimeloni. Se on eri laji, yleensä pienempi, usein keltamaltoinen ja maultaan selvästi makeampi, jopa hunajainen.

Missä meloni viihtyy parhaiten

Melonit rakastavat lämpöä, valoa ja suojaisaa kasvupaikkaa. Ihanteellista on täysi aurinko ja etelään suuntautuva paikka, mikä auttaa myös viileämmillä alueilla. Ne voivat menestyä kasvihuoneessa, lämpimässä penkissä, mutta myös suuressa ruukussa terassilla tai parvekkeella. Itsekasteluruukut ovat eduksi, koska tasainen veden saanti on kasvulle ratkaisevaa.

Maan tulisi olla multavaa ja savensekaista, hyvin vettä läpäisevää mutta samalla kosteutta pidättävää. Melonit ovat melko ravinnesyöppöjä, joten jo syksyllä kannattaa muokata penkkiin hyvin palanutta lantaa. Jos tilaa on vähän, niitä voi kasvattaa myös kompostin päällä, jossa lämpö ja ravinteet ovat luontaisesti hyvin saatavilla.

Kastelu ja hoito kasvukauden aikana

Kasvun aikana ja hedelmien muodostuessa melonit tarvitsevat säännöllistä kastelua, mieluiten seisotetulla vedellä. Tässä vaiheessa maata ei kannata päästää täysin kuivumaan. Kun hedelmät alkavat kypsyä, veden määrää on sen sijaan hyvä vähentää, sillä liiallinen kastelu voi heikentää makua ja makeutta.

Kylvö, esikasvatus ja oikea istutusaika

Kasvit voi esikasvattaa siemenistä jo maaliskuussa. Aikaa säästääkseen voi ostaa taimia huhti–toukokuussa. Kaupalla on myös kurpitsalle vartettuja taimia, jotka kestävät yleensä paremmin kuivempia oloja ja tekevät usein satoa aikaisemmin.

Koska melonit sietävät huonosti kylmää, ne istutetaan ulos vasta toukokuun puolivälin jälkeen, kun hallanvaaraa ei enää ole. Lämpimillä paikoilla aikaiset lajikkeet voivat palkita sadolla aiemmin, mutta suurin osa hedelmistä kypsyy elokuussa.

Lajikkeita, joita kannattaa kokeilla

Vesimeloni ei ole enää vain punainen. On lajikkeita, joiden malto on lähes valkoinen, keltainen tai lohenvärinen. Tunnettuja kotipuutarhurien valintoja ovat esimerkiksi suurempaa, noin kymmenen kilon hedelmää tekevät lajikkeet, mutta myös pienemmät noin viiden kilon tyypit, jotka sopivat pieniin pihoihin ja ruukkuviljelyyn.

Sokerimeloneilla on usein kiinteämpi kuori, hedelmät painavat tavallisesti noin 1–2 kg ja niille on ominaista voimakas tuoksu. Aikaisemmilla lajikkeilla voi hyvissä olosuhteissa päästä satoon jo loppukesällä.

Jos vesimelonin kovat siemenet häiritsevät, on olemassa myös siemenettömiä hybridejä. Hyvänä kesänä ne voivat tehdä yllättävän suuria hedelmiä ja ovat erityisen helppoja suoraan syötäväksi.

Miksi meloni kannattaa ottaa osaksi ruokavaliota

Vesi- ja sokerimelonit ovat melko vähäkalorisia, joten ne sopivat myös kevyempään ruokavalioon. Ne sisältävät yli 90 prosenttia vettä, auttavat nesteytyksessä ja viilentävät mukavasti helteellä. Samalla ne tuovat kuitua, joka edistää ruoansulatusta.

Melonit tarjoavat keholle myös tärkeitä kivennäisaineita, erityisesti kaliumia, kalsiumia ja rautaa. Vitamiineista korostuvat C- ja A-vitamiini sekä B-ryhmän vitamiinit. Lopulliseen makeuteen ja energiapitoisuuteen vaikuttavat sekä lajike että kypsyysaste, joten sato kannattaa korjata oikeaan aikaan.

Miten kypsän hedelmän tunnistaa ja miksi korjata satoa vähitellen

Ihan parhaan kypsyyden arviointi ei ole aina helppoa. Vesimelonilla vihjeenä toimii kuiva ja usein kaartuva kanta. Ontto ääni koputtaessa voi tarkoittaa, että hedelmä on jo ylikypsä, joten on parempi seurata useampaa merkkiä yhtä aikaa. Sokerimelonilla tärkein vihje on voimakas tuoksu ja vaalea läikkä siinä kohdassa, jossa hedelmä on maannut maata vasten.

Melonit kannattaa korjata vähitellen, koska kasvi jatkaa usein uusien hedelmien muodostamista, kun kypsät hedelmät poimitaan pois.

Sadonkorjuun jälkeen meloneja voi säilyttää jopa noin kaksi kuukautta jääkaapissa tai kosteahkossa kellarissa noin 5 asteen lämpötilassa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että varastoinnin aikana aromi vähitellen heikkenee ja hedelmä samalla kypsyy edelleen.

Meloni keittiössä makeana ja suolaisena

Useimmiten meloni syödään tuoreena, nopeana välipalana tai osana kesäisiä salaatteja, joissa voi olla sekä hedelmiä että vihanneksia. Kiinnostavia ovat myös makeat yhdistelmät, esimerkiksi tumman suklaan tai kinuskin kanssa. Helteellä maistuvat sorbetti, kotitekoinen limonadi tai kesäinen viinipohjainen juoma.

Se toimii erinomaisesti myös suolaisissa ruoissa. Salaatissa se sopii yhteen fetan tai vuohenjuuston tai vaikkapa kinkun kanssa. Jos pitää voimakkaammista mauista, melonin voi nopeasti grillata ja maustaa oliiviöljystä ja chilitahnasta tehdyllä marinadilla. Soseutetusta malosta saa myös yllättävän hyvän lihan marinadin, kun joukkoon lisää valkosipulia, soijakastiketta, suolaa ja pippuria.

Lähde: The Spruce, RHS, To je nápad , Pestrazahrada.cz