Miksi suomalaisista pihoista katoaa puu, joka elää sukupolvia ja ruokkii koko perheen

Saksanpähkinäpuu (Juglans regia) kuuluu niihin puuvartisiin kasveihin, jotka olivat vuosisatojen ajan tavallinen näky suuremmissa puutarhoissa ja maatilojen pihapiireissä. Sitä arvostettiin ennen kaikkea maukkaiden, runsaasti rasvaa, proteiinia ja tärkeitä kivennäisaineita sisältävien ytimien vuoksi. Aiemmin se oli luotettava ravitsevien hedelmien lähde; nykyään se viehättää lisäksi ulkonäöllään, pitkäikäisyydellään ja monipuolisilla käyttömahdollisuuksillaan kotitaloudessa.

Saksanpähkinäpuu on ollut alueellamme jo hyvin pitkään, mutta sen tavoitteellinen viljely yleistyi selvästi erityisesti keskiajalla. Tavalliset siemenlisätyt yksilöt kasvavat todella suuriksi, joten ne sopivat parhaiten väljiin pihoihin. Niiden rinnalle on kuitenkin tullut jalostettuja, maltillisempikasvuisia lajikkeita, joita voi istuttaa myös silloin, kun tilaa on vähemmän.

Miksi saksanpähkinäpuuta on aina arvostettu

Saksanpähkinäpuun arvo ei rajoitu pelkkiin pähkinöihin. Syötävät ytimet ovat keittiössä suosittuja, ja lehdissä sekä vihreässä kuoriosassa on väriaineita, joita ennen hyödynnettiin esimerkiksi tekstiilien värjäyksessä. Puun eri osista valmistettuja uutteita käytetään myös kosmetiikassa. Saksanpähkinäpuu ei siis ole vain hedelmäpuu, vaan monipuolisesti hyödyllinen puulaji.

Sitä istutettiin usein latojen ja talousrakennusten lähelle tai paikkoihin, joissa säilytettiin lantaa. Ennen uskottiin, että puu auttaa vaimentamaan epämiellyttäviä hajuja. Nykyään tiedämme, että lehdet, kuori ja vihreä kuoriosa sisältävät antibakteerisesti vaikuttavia yhdisteitä, joten perinteisellä havainnolla oli todellinen pohja.

Minne saksanpähkinäpuu istutetaan ja milloin on paras aika

Jotta puu viihtyisi, sille kannattaa valita aurinkoinen kasvupaikka ja syvämultainen maa. Saksanpähkinäpuu pärjää myös kivisemmässäkin maassa, mutta ratkaisevaa on hyvä läpäisevyys. Veden kyllästämä maa ei sille sovi. Vaikka kyseessä on kestävä puu, viileämmillä alueilla suojaisa paikka on parempi, sillä myöhäiset keväthallat voivat vahingoittaa puhkeavia kukintoja ja nuoria versoja.

Avomaajuuret taimet istutetaan useimmiten myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Astiataimia voi istuttaa suuren osan kasvukaudesta. Nuorilla puilla on tärkeää kiinnittää huomiota latvuksen muodostamiseen, jotta siitä kehittyy tukeva, tasapainoinen ja tasaisesti rakentunut.

Leikkaus kuuluu kesään

Toisin kuin monia muita hedelmäpuita, saksanpähkinäpuuta leikataan täyden kasvun aikana, yleensä kesäkuun puolivälistä elokuuhun. Tällöin puu sietää toimenpiteet paremmin ja leikkaushaavat paranevat helpommin. Poistetaan ennen kaikkea heikot versot ja huonosti sijoittuvat oksat, jotka voisivat myöhemmin johtaa latvuksen repeämiseen.

Erityisen riskialtista on niin sanottu puristushaarautuminen, jossa oksat muodostavat kapean, V-kirjainta muistuttavan kulman. Juuri tällaisessa kohdassa latvus voi suuremman kuormituksen, kuten lumen, tuulen tai runsaan sadon, alla haljeta.

Mitä lajikkeita valita suureen ja pieneen pihaan

Yleisimmin kasvatetaan lajikkeita, joiden ytimet ovat vaaleanruskeita. Ne eroavat toisistaan ennen kaikkea kuoren kovuuden perusteella. Niin sanotut paperikuoriset lajikkeet aukeavat hyvin helposti, mutta niiden heikkoutena on lyhyempi säilyvyys. Toisessa ääripäässä ovat erittäin kovakuoriset lajikkeet, joiden kuori suojaa ydintä pitkään. Järkevän kompromissin muodostavat puolipaperikuoriset lajikkeet, jotka avautuvat hyvin ja kestävät samalla varastointia kohtuullisen pitkään.

Puutarhamyymälöissä näkyy myös näyttäviä lajikkeita, joiden ytimien pinta on punertava. Nämä puut jäävät usein matalammiksi ja sopivat myös keskikokoisiin pihoihin. Pienille tonteille kiinnostavia ovat myös kääpiö- tai heikkokasvuiset lajikkeet. Osa kasvaa vain muutaman metrin korkuisiksi, ja on jopa sellaisia, joita voi kasvattaa suuressa ruukussa terassilla.

Lajiketta valitessa kannattaa huomioida maun ja hedelmien koon lisäksi myös puun lopullinen korkeus sekä latvuksen leveys.

Ravintoarvo ja terveyshyödyt

Saksanpähkinät ovat poikkeuksellisen arvokas elintarvike. Ne sisältävät B-ryhmän vitamiineja sekä E-, A- ja C-vitamiinia. Kivennäisaineista niissä on erityisesti magnesiumia, kaliumia, kalsiumia, rautaa, sinkkiä, seleeniä ja fosforia. Sadassa grammassa ytimiä on noin 15 grammaa proteiinia, joten kyseessä on ruoka-aine, jolla on vankka paikkansa ruokavaliossa.

Säännöllinen, mutta kohtuullinen käyttö tukee sydämen ja verisuonten terveyttä, tekee hyvää aivoille ja edistää vastustuskykyä. Merkittävässä roolissa ovat myös antioksidantit. On silti hyvä muistaa, että pähkinät ovat energiapitoisia ja herkillä henkilöillä ne voivat aiheuttaa allergisen reaktion.

Milloin sato korjataan ja miten pähkinät kuivataan oikein

Paras sadonkorjuuaika on syyskuun jälkipuoliskolla ja lokakuun aikana. Ihanteellista on kerätä pähkinät vasta silloin, kun ne putoavat itse puusta. Tällöin vihreä kuoriosa on yleensä halkeillut tai jo kokonaan hajonnut. Jos se vielä pysyy tiukasti kiinni, se täytyy poistaa käsin.

Keruun jälkeen pähkinöiden on kuivuttava kunnolla. Paras tapa on levittää ne laatikoihin kuivaan ja ilmavaan paikkaan. Vasta perusteellisen kuivauksen jälkeen ne voidaan varastoida pitkäksi aikaa. Kuorissaan ne säilyvät oikeissa oloissa hyvin pitkään, usein jopa useita vuosia. Kuoritut ytimet säilyvät lyhyemmän ajan, mutta tiiviisti suljettavassa astiassa tai pakastimessa niiden laatu säilyy myös varsin pitkään.

Monipuolinen käyttö keittiössä

Saksanpähkinät ovat yksi monikäyttöisimmistä raaka-aineista. Ne sopivat sekä kylmään että lämpimään ruokaan. Ne täydentävät erinomaisesti vihannes- ja hedelmäsalaatteja, sopivat levitteisiin, juustojen kumppaniksi ja pastoihin. Lämpimissä ruoissa niiden maku korostuu vieläkin, oli kyse sitten keitoista, uunivihanneksista, liharuista tai erilaisista täytteistä.

Perinteisesti niitä käytetään pulliin, kääretorttuihin, piparkakkuihin ja muihin leivonnaisiin. Viime vuosina ne ovat olleet suosittu osa aamiaissekoituksia ja kotigranolaa, jolloin ne voivat olla raakoja tai kevyesti karamellisoituja. Käyttöä löytyy myös vähemmän kypsille hedelmille, jotka kerätään kesäkuussa ja hyödynnetään liköörien, väkevien juomien tai makeiden säilykkeiden valmistuksessa.

Puu, joka yhdistää hyödyn ja kauneuden

Saksanpähkinäpuu on puulaji, jolla on poikkeuksellisen rikas perinne. Se tarjoaa varjoa, arvokkaita pähkinöitä, koristeellista ilmettä ja monia käytännön hyötyjä. Oikealla kasvupaikalla ja lajikevalinnalla se voi menestyä vuosikymmeniä. Etsimmepä sitten näyttävää puuta suureen puutarhaan tai pienempää lajiketta vaatimattomampaan tilaan, saksanpähkinäpuu on edelleen yksi arvokkaimmista puista, jonka voimme istuttaa.

Lähde: The Spruce, Záhrada, RHS, Pestrazahrada.cz