Ruskeat renkaat aprikooseissa kertovat yhdestä asiasta, sieni vaanii oksissa ja tuhoaa keväällä myös terveet hedelmät

Kun kirsikoihin tai aprikooseihin ilmestyy ruskeita laikkuja ja niiden päälle vaaleita tyynymaisia itiöpesäkkeitä, kyse on hyvin usein moniliamädästä. Se leviää hedelmissä nopeasti, etenkin jos ennen sadonkorjuuta tulee muutama sateinen päivä. Hedelmä pehmenee, tummuu ja joko putoaa maahan tai jää roikkumaan puuhun ja muuttuu vähitellen kovaksi, kuivaksi muumioksi.

On tärkeää ymmärtää, ettei ongelma ala vasta kesällä. Sieni selviää talven juuri näissä kuivuneissa hedelmissä sekä saastuneissa pikkurungoissa ja oksissa. Keväällä se aktivoituu uudelleen ja tartuttaa kukat. Näkyvät hedelmävauriot ovat siis vain myöhäinen merkki siitä, että tartunta on vaikuttanut tarhassa jo pidempään.

Kaksi tautimuotoa luumu- ja kirsikkakasveilla

Monilia näkyy puissa kahdella pääasiallisella tavalla. Ensimmäinen on hedelmämätä. Kuoreen syntyy ruskea laikku, joka laajenee, ja pinnalle muodostuu valkeita tai kermanvärisiä itiökasoja. Näin saastuneet hedelmät eivät kelpaa käyttöön ja ne voivat toimia uusien tartuntojen lähteenä.

Toinen muoto on moniliapolte kukissa ja nuorissa versoissa. Kukat nuupahtavat, ruskettuvat ja kuivuvat, ja ne jäävät usein roikkumaan oksille lehtien kanssa. Vaurio etenee sen jälkeen hedelmäkannuksiin ja vuosikasvaimiin, joihin syntyy kuolleita kohtia ja joskus myös pihkavuotoa. Tämä tila sekoitetaan helposti hallavaurioon.

Toisin kuin hallavaurioissa, moniliapolte leviää kukasta edelleen puuainekseen ja jättää oksiin nekrooseja.

Missä sieni talvehtii ja milloin se iskee voimakkaimmin

Suurin tartuntalähde ovat muumioituneet hedelmät, jotka on jätetty latvukseen tai puun alle. Niiden lisäksi sieni talvehtii myös saastuneissa oksissa, hedelmäkannuksissa ja puuaineksen vauriokohdissa. Keväällä muodostuu itiöitä, joita tuuli ja hyönteiset kuljettavat avoimiin kukkiin.

Riski kasvaa jyrkästi viileässä ja kosteassa säässä kukinnan aikaan. Jos kukat pysyvät pitkään märkinä ja ilmankosteus on korkea, tartunnalle on ihanteelliset olosuhteet. Hedelmissä sieni hyödyntää puolestaan jokaista vauriota. Tyypillisiä sisäänpääsyreittejä ovat sateen jälkeen syntyneet halkeamat, rakeiden aiheuttamat kolhut sekä hyönteisten ja lintujen rikkomat kuoret.

Viime vuosina kivelliset hedelmäpuut myös kukkivat usein aiempaa aikaisemmin. Siksi puiden terveydentilaa kannattaa seurata jo varhain keväällä, erityisesti aprikooseilla ja aikaisilla lajikkeilla.

Toimi viivyttelemättä

Saastuneet hedelmät tai kuivat versot eivät toivu itsestään. Suojauksen perusta on siksi leikkaus ja perusteellinen siivous. Kaikki kuivahtaneet oksanpäät kannattaa poistaa terveeseen puuhun asti. Yhtä tärkeää on kerätä kaikki muumiot sekä puusta että maasta, eikä jättää niitä lojumaan puutarhaan.

Paras aika latvuksen tarkistukseen on yleensä sadonkorjuun jälkeen, syksyllä ja uudelleen ennen silmujen puhkeamista. Mitä vähemmän tartuntalähteitä puuhun jää, sitä pienempi tautipaine keväällä on. Auttaa myös ilmava latvus, joka kuivuu sateen jälkeen nopeammin, sekä järkevä lannoitus ilman liiallista typpeä.

Merkitystä on myös säännöllisellä kastelulla kuivina jaksoina. Hedelmiin tulee silloin vähemmän halkeamia rankkasateiden jälkeen, ja sienellä on vähemmän mahdollisuuksia päästä sisään.

Ruiskutus tehoaa vain oikeaan aikaan

Kemiallinen torjunta toimii ennen kaikkea ennaltaehkäisevästi. Moniliapoltetta vastaan käsittely tehdään kukinnan alussa, kun vain pieni osa kukista on auki, ja jos kosteus jatkuu, käsittely uusitaan täyskukinnan aikaan sekä kukinnan loppuvaiheessa. Hedelmämtää vastaan ruiskutetaan ennen kypsymistä ottaen huomioon valmisteen varoaika.

Ruiskutuksen on peitettävä koko latvus myös sisäosista ja oksankärjistä. Pienissä kotipuutarhan puissa ongelma on usein juuri se, etteivät kaikki riskikohdat kastu riittävästi. Valmisteen ajantasainen hyväksyntä on aina tarkistettava ja ohjeita noudatettava etiketin mukaan.

Lajike auttaa vain osittain

Puiden herkkyys ei ole sama. Hapankirsikat ja aprikoosit ovat poltteelle yleensä alttiimpia kuin osa makeakirsikoista. Kirsikoilla lisäksi kuoren halkeilunkestävyys on ratkaiseva, koska vaurioituneet hedelmät mätänevät nopeammin. Kestävämpikään lajike ei silti takaa ongelmatonta satoa, jos tulee pitkä sateinen jakso.

Aprikooseilla kokemukset kestävyydestä ovat usein ristiriitaisia. Siksi pelkkään lajikevalintaan ei voi nojata. Ratkaisevaa on puun puhtaus, säännöllinen leikkaus ja oikein ajoitettu suojaus kukinnan aikaan.

Mädäntynyttä hedelmää ei pidä syödä

Mädän tai homeen vaivaamia hedelmiä ei kannata yrittää pelastaa leikkaamalla vioittunut osa pois. Pehmeissä hedelmissä sienen rihmasto ja haitalliset aineet voivat tunkeutua syvemmälle kuin pinnalta näkyy. Siksi tällainen hedelmä kannattaa heittää kokonaan pois.

Jos puun halutaan lähtevän uuteen kasvukauteen paremmassa kunnossa, siihen ei saa jäädä talveksi ainuttakaan ryppyistä muumiota. Juuri syksyn ja talven huolellinen siisteys ratkaisee usein sen, leviääkö monilia keväällä taas voimakkaasti.

Lähde: PlantVoice, Davey, Gardening Know How, Pestrazahrada.cz