Kylvä hunajakukka ja anna sen tehdä työnsä, keväällä penkki on puhdas ja kuohkea

Hunajakukka (Phacelia tanacetifolia) on yksivuotinen viljelykasvi stružkovcovitých-heimosta, jota arvostetaan ennen kaikkea kerääjäkasvina. Vahvan juuristonsa ansiosta se läpäisee maata tehokkaasti ja parantaa maan rakennetta. Paalujuuri haaroittuu runsaasti erityisesti pintakerroksessa ja ulottuu tavallisesti noin 30–80 cm syvyyteen.

Kasvi kasvaa yleensä noin 80 cm korkeaksi, hyvissä oloissa jopa yli 1 m, mikä voi lisätä lakoontumisriskiä. Lehdet ovat vuorottaiset, parilehdykkäiset ja selvästi karvaiset. Hunajakukka alkaa kukkia noin 6–9 viikkoa kylvön jälkeen, ja kukinta kestää usein 5–8 viikkoa kylvöajankohdasta, lajikkeesta ja säästä riippuen. Kukat ovat tyypillisesti sinisiä tai sinivioletteja ja tuottavat laadukasta nektaria ja siitepölyä.

Hunajakukka houkuttelee mehiläisiä, kimalaisia ja muuta hyötyhyönteistöä, mukaan lukien petohyönteisiä ja loisia.

Käyttö viljelykierrossa ja viherlannoituksessa

Hunajakukan suuri etu on, että viljelykierrossa se toimii luotettavana katkaisukasvina, koska sillä on vain vähän läheisiä sukulaisia viljelykasvien joukossa. Se peittää maan nopeasti, vähentää rikkakasvipainetta ja sitä viljellään sekä puhdaskasvustona että seoksissa. Sitä käytetään usein viherlannoitukseen, koska sen C:N-suhde on edullinen ja biomassa hajoaa melko nopeasti, jolloin se vapauttaa ravinteita seuraavalle kasville.

Sitä käytetään myös hedelmätarhoissa ja viinitarhoissa kaistaviljelynä sekä eroosion torjunnassa. Hunajakukkaa voidaan viljellä myös rehuksi, vaikka karvaisuus heikentää maittavuutta ja nuupahtaessaan rehu voi muuttua kitkeräksi. Lyhyen esikuivauksen jälkeen voidaan harkita myös säilörehun tekoa, joko esikuivattuna tai tuoresäilöntänä.

Maan ja ilmaston vaatimukset

Hunajakukka on yleisesti vaatimaton ja taimettumisvaiheen jälkeen se sietää kuivuutta hyvin. Usein sille riittävät noin 200–500 mm vuotuiset sateet. Parhaiten se viihtyy kevyissä, ilmavissa ja ravinteikkaissa maissa, joiden pH on suunnilleen 6,5–8,5. Sitä vastoin tiivistyneet, märät tai selvästi happamat maat eivät sille sovi.

Meillä se ei yleensä talvehdi, mutta nuoret kasvit ennen varren pituuskasvun alkua kestävät lyhytaikaisesti pakkasta noin -8 °C. Lämpimämmillä alueilla sitä viljellään joskus myös syyskylvöisenä.

Kylvö, ravinteet ja pölytys

Siementuotannossa suositellaan mahdollisimman aikaista kevätkylvöä, kun kovien pakkasten riski on ohi, sillä kasvi taimettuu jo noin 3 °C lämpötilassa. Kerääjäkasvina se kylvetään useimmiten heinäkuusta syyskuuhun. Tavanomainen kylvömäärä kapeisiin riveihin on noin 15–18 kg/ha ja kylvösyvyys yleensä 1–2 cm.

Köyhillä mailla siemenviljelyksillä voidaan harkita kylvöä edeltävää typpilannoitusta noin 30–60 kg N/ha sekä tarvittaessa fosforin ja kaliumin täydentämistä. Hyvän pölytyksen varmistamiseksi siemenviljelyksille suositellaan mehiläispesiä, noin 2,5 pesää hehtaarille.

Korjuu ja kasvuston lopetus

Rehuksi hunajakukka korjataan nuppuvaiheessa, viimeistään ennen kukintaa, koska myöhemmin kasvit karkeutuvat ja kuivuvat herkästi. Viherlannoituksessa kasvusto on hyvä lopettaa nuppuvaiheesta kukinnan alkuun. Samalla kasvustoa jätetään usein kasvamaan lokakuun loppuun–marraskuun alkuun, jolloin biomassaa voi vielä kertyä. Elokuussa kylvetty kasvusto ei tällöin yleensä muodosta siementä, mikä pienentää varisemisen kautta tapahtuvan rikkakasvoittumisen riskiä.

Siemeneksi se korjataan pääasiassa kevätkylvöistä, yleensä heinä–elokuun vaihteessa. Kaksivaiheinen korjuu on riskialtis, koska hunajakukalla on taipumus voimakkaaseen siemenen varisemiseen ja tappiot voivat olla hyvin suuria verrattuna suoraan puintiin. Joissakin tapauksissa käytetään ennen korjuuta desikointia, jos se on tarpeen kypsymisen tasaamiseksi.

Taudit, tuholaiset ja rikkakasvit

Hunajakukka ei yleensä kärsi merkittävistä taudeista tai tuholaisista. Ongelma voi tulla märillä ja tiivistyneillä lohkoilla, joissa esiintyy taimipoltetta ja taimien kuolemista, joten tällaisia maita on parempi välttää. Sukkulamatojen osalta kiinnostavaa on, ettei se edistä juurikasankeroisen lisääntymistä ja voi jopa vähentää sen esiintymistä, vaikka muitakin lajeja voi ilmetä.

Käytännön suurin riski ovat rikkakasvit, erityisesti siemenviljelyksissä, joissa ne hankaloittavat korjuuta ja heikentävät siemenen laatua. Avainasemassa on viljelytekniikka: sopiva lohkon valinta, oikea-aikainen kylvö ja laadukas kylvöalustan valmistelu niin, että ennen kylvöä taimettuvat rikkakasvit torjutaan. Myöhäiset kevätkylvöt lisäävät rikkakasvipainetta ja mukaan tulevat myös myöhäiskeväiset lajit. Hyvin perustetussa kasvustossa kemiallinen torjunta ei usein ole tarpeen, mutta tarvittaessa on rekisteröityjä vaihtoehtoja etenkin heinämäisiä rikkakasveja vastaan ja rajoitetusti myös leveälehtisiä vastaan.

Yhteenveto

Hunajakukka on kestävä ja monikäyttöinen kasvi, joka sopii kerääjäkasviksi, viherlannoitukseen ja pölyttäjien tukemiseen. Se viihtyy parhaiten hyvin vettä läpäisevissä, ei liian happamissa maissa, ja sen etuna on nopea maanpeitto. Siementuotannossa ratkaisevia ovat aikaiset kylvöt ja huolellinen maanmuokkaus, sillä tärkein rajoittava tekijä on yleensä rikkakasvoittuminen, ei taudit tai tuholaiset.

Lähde: Nature Hills, Agromanuál, Pestrá zahrada, , Pestrazahrada.cz