Eksoottinen akebia suomalaisessa puutarhassa yllättää kukkien tuoksulla ja syötävillä hedelmillä

Viisilehtinen akebia (Akebia quinata) on erikoinen köynnöskasvi Japanista ja Kiinasta, joka löytää vähitellen paikkansa myös suomalaisissa puutarhoissa. Ensi silmäyksellä huomio kiinnittyy hentoon, sormilehdykkäiseen lehvästöön: viisi lehdykkää on pitkien lehtiruotien varassa. Vielä enemmän huomiota herättävät kuitenkin sen tummanpurppurat, epätavallisen muotoiset kukat ja myöhemmin pitkänomaiset hedelmät, jotka voivat muistuttaa pieniä kurkkuja. Puutarhamyymälöissä kasvia voi tulla vastaan myös nimillä „suklaaviini“ tai „suklaabanaani“ – ne viittaavat kukkien makean mausteiseen tuoksuun ja hedelmien malton aromiin.

Sopiiko akebia suomalaisiin olosuhteisiin

Hyvä uutinen on, ettei akebia ole pelkkä kasvihuoneharvinaisuus. Järkevällä sijoituksella se kestää pakkasta noin -20 °C asti. Silti kannattaa huomioida, että nuoret kasvit ovat herkempiä: ensimmäisinä talvina ne on hyvä istuttaa suojaisaan paikkaan ja peittää tyviosa sekä versojen alaosat havunoksilla tai katteella. Viileämmillä alueilla toimivaksi osoittautuu kasvupaikka talon seinustalla, joka varastoi päivällä lämpöä ja samalla vaimentaa kuivattavaa tuulta.

Minne istuttaa ja millaista maata se tarvitsee

Akebia kasvaa hyvin tavallisessa puutarhamaassa, kunhan se ei ole pitkään märkä. Parhaiten sille sopii läpäisevä, humuspitoinen multa, mutta se ei ole erityisen vaativa. Valon suhteen voit valita joko aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan. Auringossa se yleensä kukkii ja tekee hedelmää paremmin, puolivarjossa se taas voi näyttää raikkaammalta helteisinä kesinä. Istutuksen jälkeen säännöllinen kastelu auttaa juurtumisessa; myöhemmin kasvi kestää lyhyttä kuivuutta, vaikka kukinnan ja hedelmien muodostumisen aikaan kosteus näkyy selvästi kasvussa.

Tuki, kasvu ja käyttö puutarhassa

Köynnöksenä akebia tarvitsee selkeän tuen. Sitä voi ohjata säleikköön, pergolaan, aitaan tai puulistoihin, joihin versot kiertyvät helposti. Jotkut antavat sen kiivetä myös puun latvukseen, jolloin se muodostaa näyttävän vihreän verhon. Jos korkeussuunnassa ei ole tilaa, sitä voi käyttää myös maanpeitekasvina: ajan myötä se peittää rumia kohtia ja sitoo rinnettä. Varaudu kuitenkin siihen, että hyvissä olosuhteissa se kasvaa melko rivakasti, joten sille kannattaa rajata oma tilansa, jotta se ei valtaa alueita, joiden haluat jäävän avoimiksi.

Kukinta, tuoksu ja hedelmien salaisuus

Kukat ilmestyvät toukokuussa suunnilleen samaan aikaan lehtien puhkeamisen kanssa, ja ne ovat tertuissa. Juuri silloin akebia on kaikkein „eksoottisin“: kukat ovat pienet mutta voimakkaan väriset ja usein myös miellyttävän tuoksuiset. Jos tavoittelet hedelmiä, on hyvä tietää, että onnistunut hedelmänmuodostus vaatii yleensä ristipölytyksen (eli vähintään kaksi geneettisesti erilaista yksilöä). Oloissamme suositellaan joskus myös käsipölytystä, etenkin viileänä keväänä, kun pölyttäjien aktiivisuus on vähäisempää.

Milloin hedelmät kypsyvät ja mistä tiedät niiden olevan valmiita

Hedelmät kypsyvät useimmiten syys–lokakuussa. Kypsä hedelmä avautuu pituussuunnassa ja paljastaa valkoisen, hyytelömäisen malton, jossa on runsaasti mustia, kiiltäviä siemeniä. Maku on yleensä hienovaraisen makea ja aromaattinen, ja vaikka kyse ei ole „perinteisestä“ puutarhamme hedelmästä, juuri erilaisuus tekee akebiasta niin houkuttelevan. Ensimmäisiä hedelmiä kannattaa kuitenkin odottaa vasta vanhemmilta kasveilta: tavallisesti se alkaa tehdä satoa noin viidentenä vuonna.

Hoito vuoden mittaan: lannoitusta kyllä, leikkausta harkiten

Kasvukauden aikana akebia hyötyy lannoituksesta, mieluiten elokuun loppuun asti, jotta versot ehtivät tuleentua ennen talvea. Leikkaus ei ole välttämätön, mutta toisinaan liian pitkien tai huonosti ohjautuneiden versojen lyhentäminen auttaa pitämään muodon ja valon pääsyn kasvuston sisään. Jos leikkaat, tee se mieluummin kukinnan jälkeen tai talven lopussa, ja aina sen mukaan, mihin suuntaan haluat kasvia ohjata.

Syötävät osat ja inspiraatiota Aasiasta

Akebialla on Aasiassa myös käytännön käyttöä. Hedelmiä syödään tuoreena, kuorta (hedelmän kuorta) käsitellään joissakin paikoissa kypsentämällä, nuoria versoja lisätään ruokiin ja lehtiä käytetään teen valmistukseen. Perinteisessä käytössä siihen liittyy myös kansanlääkintää, ja joustavia vesoja voi hyödyntää samaan tapaan kuin muidenkin köynnösten.

Akebia on valinta puutarhurille, joka haluaa helppohoitoisen köynnöksen eksoottisella ilmeellä, kukkien tuoksulla ja mahdollisuudella saada syötäviä hedelmiä myös viileämmässä ilmastossa.

Kenelle akebia on ihanteellinen ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota

Se sopii pergoloiden, aitojen ja säleikköjen omistajille, jotka haluavat nopeasti vihreän näkösuojan ja samalla jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Jos asut hallanarkassa painanteessa tai tuulisella paikalla, tarjoa sille tuulensuojaa ja ensimmäisiksi vuosiksi talvisuojaus. Ja jos haluat korjata hedelmiä, kannattaa istuttaa useampi yksilö ja huomioida, että onnistumiseen vaikuttaa myös kevään sää. Palkintona on köynnös, joka on koristeellinen lehdistä kukkiin ja aina syksyn „kurkkumaisiin“ hedelmiin asti, eikä se vaadi monimutkaisia puutarhakikkoja.

Lähde: Zahrádkár, The Spruce, RHS, Pestrazahrada.cz