Syysasterit tekevät puutarhasta pölyttäjien turvapaikan

Kun suurin osa kesäkukista on jo lopettanut kukintansa ja istutusalueet alkavat menettää hehkuvia värejään, on syysasterien aika. Juuri syyskuussa ja lokakuussa ne näyttävät, mihin pystyvät, ja tulvivat puutarhan violetin, vaaleanpunaisen, sinisen tai valkoisen sävyisillä kukilla. Siksi ne ovat erinomainen valinta kaikkialle, missä et halua puutarhan näyttävän kesän päättyessä tyhjältä ja ankealta. Lisäksi mehiläiset, kimalaiset ja perhoset löytävät ne nopeasti, sillä tähän aikaan vuodesta kukkivien kasvien tarjonta ei enää ole yhtä runsasta kuin kesällä. Hyvin valitut asterit voivat siis koristaa penkkiä ja samalla tarjota ravintoa pölyttäjille aina ensimmäisiin selvästi tuntuviin pakkasiin saakka.

Laaja kasviryhmä, jolla on tärkeä rooli luonnossa

Syysastereiksi kutsutaan kokonainen joukko lajeja ja lajikkeita. Monet niistä, joita tavallisimmin kasvatetaan puutarhoissa, ovat peräisin Pohjois-Amerikasta, ja nykyisin kasvitieteilijät sijoittavat ne pääosin sukuun Symphyotrichum. Ne eroavat joistakin eurooppalaisista ja aasialaisista astereista paitsi ulkonäöltään myös kukinta-ajaltaan. Monilla niistä kukkanuput alkavat muodostua päivän lyhentyessä, joten täysi kukinta ajoittuu vasta loppukesään tai syksyyn. Osa lajikkeista jaksaa kukkia aina ensimmäisiin kovempiin pakkasiin asti.

Juuri myöhäinen kukinta on yksi syy siihen, miksi asterit ovat syksyllä niin arvokkaita. Syys–lokakuussa puutarhasta vähenee vähitellen kasveja, jotka tarjoavat riittävästi mettä ja siitepölyä. Asterimättäät vetävätkin usein puoleensa mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia, ja aurinkoisena syyspäivänä niissä voi olla yllättävän vilkasta. Hyönteisille ne ovat tervetullut ravinnonlähde aikana, jolloin vaihtoehtoja on muuten selvästi vähemmän. Siksi syysastereilla on paikkansa paitsi koristepenkeissä myös pölyttäjäystävällisissä puutarhoissa.

Miksi syysasterit ovat eläimille avainkasveja

Syysastereita pidetään niin sanottuina avainkasveina, koska ne tukevat monia eläinlajeja vuoden eri vaiheissa. Keväällä ja nuoren kasvun aikaan jänikset tai peurat saattavat kaluta versoja, mikä toimii käytännössä luonnollisena latvomisena. Kesällä ne toimivat joidenkin perhosten toukkien ravintokasveina. Syksyllä ne tarjoavat runsaasti mettä ja siitepölyä hyönteisille, jotka pysyvät aktiivisina lämpiminä päivinä.

Merkitys ei lopu kukinnan päättyessä. Talvella ja keväällä siemenet ovat ravintoa luonnonvaraisille linnuille. Asterien istuttaja ei siis auta vain pölyttäjiä yhtenä vuodenaikana, vaan luo arvokasta elinympäristöä useille eläinryhmille läpi kausien.

Missä asterit viihtyvät parhaiten

Syysasterit pitävät runsaasta valosta, mutta lajista riippuen ne pärjäävät myös paikassa, jossa osa päivästä on kevyttä varjoa. Puutarhassa niille sopivat yleensä aurinkoiset tai kevyesti varjoisat penkit, joissa maa ei ole pitkäaikaisesti märkä. Ne näyttävät erityisen hyviltä luonnonmukaisissa istutuksissa, joissa ne saavat sekoittua vapaasti koristeheinien ja muiden myöhään kukkivien perennojen kanssa. Tiukasti sommitellun penkin sijaan syntyy kukkivaa niittyä muistuttava istutus, joka pysyy kiinnostavana pitkälle syksyyn.

Luonnossa joillakin syysasterilajeilla on kuitenkin yhä vähemmän sopivia kasvupaikkoja. Ongelmina voivat olla avointen elinympäristöjen umpeenkasvu, vieraslajien leviäminen tai muutokset maankäytössä. Suomen puutarhassa on siksi järkevintä keskittyä ennen kaikkea niiden käytännön hyötyihin. Asterit pidentävät penkkien kukinta-aikaa ja tarjoavat samalla ravintoa hyönteisille ajankohtana, jolloin monet muut perennat ovat jo lopettaneet kukintansa. Kun istutat niitä yhdessä koristeheinien, maksaruohojen tai muiden syyskukkijoiden kanssa, voit luoda penkin, joka on näyttävä aivan puutarhakauden loppuun saakka.

Mitä kasveja kannattaa valita puutarhaan

Syysastereita voi kasvattaa joko siemenistä tai valmiista taimista. Puutarhamyymälöissä on usein tarjolla myös nimettyjä lajikkeita, jotka on valittu alkuperäisistä lajeista ja joita lisätään edelleen kasvullisesti, jotta ominaisuudet säilyvät samoina. Ne eivät välttämättä ole risteymiä, vaan pikemminkin huolellisesti valittuja muotoja puutarhakäyttöön.

Osa erottuu kompaktimmalla kasvutavalla, osa runsaammalla kukinnalla tai paremmalla kestävyydellä. Kiinnostavia ovat myös aromaattiset tyypit, joiden lehdissä on selvä, havumainen tuoksu. Juuri ne ovat usein vähemmän houkuttelevia laiduntavalle riistalle. Lajin valinnan tulisi vastata puutarhan tilaa, sillä osa astereista kasvaa pystykasvuisesti korkeuteen, kun taas toiset leviävät enemmän leveyssuuntaan.

Kylvö ja lisääminen ilman turhaa vaivaa

Syysastereita voi kasvattaa myös siemenistä, mutta on hyvä huomioida, että joillakin lajeilla itämistä edistää kylmäjakso. Helppo ratkaisu on talvikylvö, jolloin siemenet saavat luonnollisesti ulkona matalat lämpötilat. Toinen vaihtoehto on niin sanottu kylmäkäsittely jääkaapissa. Siemenet laitetaan kevyesti kosteaan hiekkaan tai muuhun sopivaan kasvualustaan, pidetään kylmässä muutaman viikon ja kylvetään sitten keväällä. Kylmäkäsittelyn tarve vaihtelee kuitenkin lajeittain, joten kannattaa noudattaa myös siemenpakkauksen ohjeita.

Usein vielä helpompi tapa saada uusia kasveja on lisätä jo vakiintuneita astereita. Vanhemmat mättäät voi kaivaa ylös keväällä, jakaa varovasti useaan osaan ja istuttaa osat uudelleen valmisteltuun paikkaan. Näin kasvi samalla nuorentuu, sillä muutaman vuoden jälkeen keskusta voi harveta ja kukinta heikentyä. Joitakin astereita voidaan lisätä myös keväällä otetuista nuorista pistokkaista, jotka juurtuvat melko halukkaasti sopivassa kasvualustassa. Kasvullisen lisäyksen etuna on, että uudet taimet säilyttävät emolajikkeen ominaisuudet, ja hyvissä oloissa ne vahvistuvat jo ensimmäisen kasvukauden aikana.

Miten saat tiiviin kasvun ja runsaan kukinnan

Jos haluat syysastereista tuuheampia, paremmin haarovia ja runsaammin kukkivia, voit alkukesästä lyhentää tai latvoa nuorten versojen kärkiä. Näin kasvi alkaa haarautua voimakkaammin ja muutaman pitkän varren sijaan muodostaa tiiviimmän mättään, jossa on enemmän kukkivia versoja. Latvomista ei kuitenkaan kannata jättää liian myöhäiseksi. Ihanteellista on lopettaa viimeistään kesäkuun loppuun mennessä, sillä myöhempi toimenpide voi siirtää kukinta-aikaa.

Korkeilla ja rehevästi kasvavilla astereilla kannattaa varautua myös tuentaan. Tämä koskee erityisesti korkeita newenglantilaisasterin lajikkeita, joiden pitkät varret voivat rankkasateen tai tuulen jälkeen levitä sivuille ja kaatua. Apuna toimivat huomaamattomat rengastuet tai muutama tukikeppi, jotka asetetaan mättään ympärille jo ennen kuin kasvit saavuttavat täyden korkeutensa. Matalampia ja luontaisesti leveämpiä astereita ei sen sijaan tarvitse sitoa väkisin. Juuri niiden rennompi kasvutapa voi näyttää erittäin kauniilta luonnonmukaisessa penkissä.

Syysasterit eivät ole vain loppukauden koriste. Ne ovat kasveja, jotka pidentävät puutarhan elämää silloin, kun useimmat muut lajit jo väistyvät.

Nuorten kasvien suojaus ja talvihoito

Vaikka astereita pidetään usein melko riistankestävinä, niiden nuoria versoja voivat silti vahingoittaa jänikset tai peurat. Uudet istutukset kannattaa siksi suojata tilapäisesti esimerkiksi yksinkertaisella metalliverkkoaidalla. Kun kasvit vahvistuvat, ne ovat yleensä kestävämpiä ja selviävät pienistä vaurioista paremmin.

Luonnonmukaisessa istutuksessa säännöllinen leikkaaminen ei ole välttämätöntä. Puutarhassa on kuitenkin hyvä jättää kuivat varret talveksi paikoilleen. Ne auttavat suojaamaan juuristoaluetta ja tarjoavat samalla suojaa pieneläimille ja maassa liikkuville linnuille. Kun keväällä alkaa uusi kasvu, kuivat varret voi poistaa ja hieman puutuneemmilla tyypeillä lyhentää vanhaa kasvustoa. Pienemmät lajit, jotka vetäytyvät talveksi täysin, voi leikata matalalta maan pinnan tasalta.

Miksi asterit ansaitsevat paikkansa myös tavallisessa puutarhassa

Syysastereissa yhdistyvät kauneus, hyöty ja helppohoitoisuus. Ne kirkastavat puutarhan ajankohtana, jolloin useimmat kukat jo hiipuvat, ja tarjoavat samalla arvokkaan ravinnonlähteen monille hyönteisille ja linnuille. Jos etsit kasvia, joka tukee monimuotoisuutta mutta ei vaadi hankalaa hoitoa, asterit ovat poikkeuksellisen hyvä valinta.

Niille riittää sopiva kasvupaikka, satunnainen muotoilu ja hieman suojaa nuorena. Palkintona on elävämpi puutarha täynnä liikettä silloinkin, kun syksy alkaa kääntyä kohti loppuaan.

Lähde: Grow Veg, The Spruce, Martha Stewart, Pestrazahrada.cz