Mulperipuu puutarhassa perinteinen puu ja yllättävän herkullinen sato

Mulperi yhdistettiin meillä pitkään ennen kaikkea lehtien kasvatukseen, sillä ne toimivat silkkiperhosen toukkien ravintona. Harvempi tietää, että sen oksilla kypsyvät myös erittäin maukkaat hedelmät. Vaikka Morus-suku on nykyään monelle viljelijälle lähes tuntematon, kyse ei ole mistään uutuudesta. Mulperipuita kasvatettiin alueellamme jo keskiajalla, ja lämpimimmille seuduille syntyi jopa tarhoja, joihin mentiin hakemaan satoa säännöllisesti.

Mulperin etuna on myös se, ettei sato kypsy kerralla. Marjoja ilmestyy yleensä heinäkuusta elokuun loppuun lajin ja lajikkeen mukaan, ja puu tekee satoa vähitellen. Näin tuoreita marjoja voi nauttia pidempään, usein useiden viikkojen ajan.

Missä mulperi viihtyy parhaiten

Parhaiten sille sopivat lämpimät kasvupaikat, tyypillisesti viininviljelyalueiden kaltaiset seudut, ja maa, joka läpäisee vettä hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä voisi kasvattaa muuallakin. Mulperit kestävät tavallisesti pakkasta noin –30 °C:een saakka, joten sopivalla kasvupaikalla ne voivat menestyä myös viileämmillä alueilla.

Korkeammilla paikoilla kannattaa valita mahdollisimman aurinkoinen paikka sekä kevyempi, mieluiten hiekkapitoinen maa. Sen sijaan raskaat, jatkuvasti märät maat eivät sovi, koska juuret kärsivät ja puu kasvaa heikommin.

Puun koko ja sopivan kasvutavan valinta pieneen pihaan

Mulperi on elinvoimainen puuvartinen kasvi ja kasvaa usein yli kymmenmetriseksi. Jos tilaa on niukasti, ratkaisuna ovat vartetut, riippuvakasvuiset muodot, jotka ovat koristeellisia eivätkä vie yhtä paljon tilaa. Mustamulperilla suosittu on lajike Pendula, joka pysyy tavallisesti noin kolmen metrin korkuisena.

Yleisimmät lajit ja erot marjoissa

Mustamulperi

Mustamulperi on kotoisin nykyisen Iranin alueelta ja sitä kasvatetaan myös Etelä-Euroopassa. Sen marjat ovat tummanvioletteja lähes mustia, hyvin makeita ja miellyttävän hapokkaita. Puu voi kasvaa 10–15-metriseksi, mutta sitä voi kasvattaa myös pienempinä vartettuina muotoina. Marjat sopivat kuivattaviksi, hilloihin ja siirappeihin, ja ne värjäävät voimakkaasti kosketuksessa, joten niitä voi käyttää myös luonnonvärinä. Olosuhteista riippuen kypsyminen voi alkaa jo kesäkuun puolivälin tienoilla.

Valkomulperi

Tämä laji kasvaa usein vielä voimakkaammin kuin mustamulperi. Marjat ovat vaaleita, joskus hennon punertavia, ja ne kypsyvät tyypillisesti heinä–elokuussa. Tuore valkomulperi voi maistua hienovaraisemmalta ja jopa hieman vaatimattomalta, mutta kuivatut marjat ovat viime vuosina olleet hyvin kysyttyjä. Niitä käytetään usein luonnostaan makeana välipalana tai lisänä aamiaisseoksiin.

Punamulperi

Punamulperi on viljelijöillä harvinaisempi, vaikka se on helppohoitoinen laji. Sukulaisiinsa verrattuna se jää usein pienemmäksi, noin 4–7 metriin, ja voi muistuttaa pientä puuta tai korkeaa pensasta. Marjat ovat tummanvioletteja punertavalla sävyllä ja kypsyvät yleensä heinäkuussa.

Miksi mulperille kannattaa antaa mahdollisuus myös terveyden vuoksi

Mulperin marjat muistuttavat ulkonäöltään karhunvatukoita, mutta niiden käyttö on silti vähäisempää kuin ne ansaitsisivat. Ne sisältävät vettä, sokereita ja proteiineja sekä C- ja K-vitamiinia ja myös B-ryhmän vitamiineja, erityisesti B1-, B2- ja B3-vitamiinia. Kivennäisaineista niissä on muun muassa rautaa, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja fosforia.

Mulperia arvostetaan myös antioksidanttipitoisuudesta, mukaan lukien polyfenoli resveratroli. Säännöllistä käyttöä mainitaan yhteydessä hyvän unen ja ruoansulatuksen tukemiseen. Niitä arvostetaan myös siksi, että ne voivat auttaa ylläpitämään normaalia verensokeritasoa.

Milloin ja miten mulperin marjat kerätään ilman turhia menetyksiä

Sadonkorjuuta kannattaa suunnitella etukäteen. Nuoret taimet alkavat yleensä tehdä satoa noin viiden vuoden kuluttua. Istutusta suunnitellessa on hyvä huomioida paitsi puun tuleva koko myös keruun käytännöllisyys. Mulperin marjat kypsyvät vähitellen ja putoavat usein itsestään, joten niitä täytyy kerätä säännöllisesti.

Suurilla puilla toimiva tapa on istuttaa mulperi nurmelle ja levittää latvuksen alle pressu. Marjat voivat pudota siihen itsestään tai niitä voi varovasti ravistaa alas. Niitä voi kerätä myös suoraan nurmikolta, mutta nurmi kannattaa leikata etukäteen, jotta hedelmät eivät huku kasvustoon. Pudonneet marjat houkuttelevat lisäksi nopeasti ampiaisia, joten satoa on parempi kerätä mahdollisimman usein eikä jättää marjoja maahan.

Mulperi keittiössä tuoreena napostelusta säilöntään

Mustamulperi ja punamulperi ovat maultaan yleensä voimakkaimmat, makeat ja karhunvatukkaa muistuttavat. Helpoin tapa on syödä ne tuoreina, mutta ne toimivat erinomaisesti myös jalostettuina. Ne sopivat hilloihin, siirappeihin ja leivontaan, ja marjoista voi valmistaa myös jäätelöä tai sorbettia.

Kuivatut mulperin marjat ovat käteviä lisänä jogurttiin, mysliin tai puuroihin. Valkomulperilla usein käy niin, että kuivaus, mieluiten auringossa, tuo marjoihin täyteläisemmän aromin ja voimakkaamman maun, jolloin hienovaraisesta hedelmästä tulee erittäin miellyttävä, luonnostaan makea herkku.

Lähde: Záhrada, The Spruce, Gardening Know How, Pestrazahrada.cz