Sveitsi kielsi kasvin, josta suomalaisetkin pitävät pihoilla

Laakerikirsikka on meillä jo pitkään nähty luotettavana koristepensaana, joka kasvattaa nopeasti tiheän kasvuston ja peittää hyvin aidan sekä vähemmän siistit kohdat pihassa. Moni pientalon omistaja valitsee sen ennen kaikkea ikivihreiden lehtien vuoksi, joiden ansiosta piha näyttää huolitellulta myös talvikuukausina. Keväällä se kukkii näyttävin valkoisin terttukukin, ja myöhemmin kehittyy tummia marjoja, jotka näyttävät pensaassa koristeellisilta.

Juuri nopean kasvun, kestävyyden ja tiiviin vihreän seinämän muodostamiskyvyn yhdistelmä tekee siitä yleisen valinnan aidanteisiin. Siinä missä suomalaisissa pihoissa se koetaan käytännöllisenä ja helppohoitoisena ratkaisuna, joissakin maissa siihen suhtaudutaan selvästi kriittisemmin.

Mikä laakerikirsikassa on ongelmallista

Laakerikirsikasta mainitaan usein myös sen myrkyllisyys. Lehdissä ja siemenissä on yhdisteitä, joita kutsutaan syanogeenisiksi glykosideiksi ja jotka voivat olla vaarallisia nieltyinä. Marjat voivat ensisilmäyksellä houkutella, mutta ne eivät ole syötäväksi tarkoitettuja. Tämä ei kuitenkaan ole pääsyy siihen, miksi pensaasta käydään niin paljon keskustelua.

Oleellisempaa on sen kyky levitä puutarhojen ulkopuolelle. Marjoja syövät tavallisesti linnut, jotka kuljettavat siemeniä ympäristöön. Pihassa tilannetta pystyy yleensä hallitsemaan, mutta jos laakerikirsikka pääsee luontoon, se voi alkaa vallata kasvupaikkoja, joissa leviämistä ei enää ole yhtä helppoa hillitä.

Sveitsin kielto tuonnille, myynnille ja jopa luovuttamiselle

Sveitsissä laakerikirsikkaa on alettu pitää lajina, joka aiheuttaa riskin paikalliselle luonnolle. Siksi siellä on 1. syyskuuta 2024 alkaen voimassa kielto sen tuonnille, myynnille ja luovuttamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei sitä voi enää ostaa laillisesti, eikä sitä saa päätyä markkinoille edes epävirallisesti.

Niille, joilla kasvi jo kasvaa omalla tontilla, sääntöjä ei kuitenkaan ole asetettu yleiseksi velvollisuudeksi kaataa pensas pois. Painopiste on ennen kaikkea vastuullisuudessa: on estettävä se, että kasvi leviää edelleen ympäröivään luontoon. Toimenpiteet kohdistuvat siis erityisesti lisäleviämisen ja luonnonvaraistumisen ehkäisyyn puutarhojen ulkopuolella.

Miksi se luokitellaan Sveitsissä vieraslajiksi

Sveitsin viranomaiset luokittelevat sen vieraslajeihin, eli kasveihin, jotka pystyvät alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella leviämään hallitsemattomasti ja syrjäyttämään alkuperäistä kasvillisuutta. Laakerikirsikka voi vallata nopeasti metsänreunoja, pensaikoita ja erilaisia avoimia alueita. Se muodostaa tiheitä kasvustoja ja vähentää tilaa sekä valoa kotoperäisiltä lajeilta.

Seurauksena on paine luonnon monimuotoisuudelle, eli kasvi- ja eläinlajien rikkaudelle maisemassa. Kun yksi erittäin elinvoimainen laji yleistyy muiden kustannuksella, elinympäristö yksipuolistuu ja muuttuu. Juuri tällaista kehitystä Sveitsi pyrkii ehkäisemään, ja siksi se valitsi melko tiukan linjan.

Mikä on tilanne Suomessa

Suomessa laakerikirsikkaa ei toistaiseksi ole kielletty. Sitä myydään ja istutetaan edelleen yleisesti, erityisesti nopeasti kasvavaksi aidanteeksi. Samalla asiantuntijoiden varoitukset kuitenkin voimistuvat siitä, että myös meillä se voi tietyillä alueilla käyttäytyä ongelmallisesti ja alkaa levitä sinne, missä sen läsnäolo ei ole enää vain puutarhamakukysymys.

Varovaisuus on paikallaan ennen kaikkea siinä, mihin laakerikirsikka istutetaan. Yksi asia on hoidettu piha, jossa pensasta voi leikata, marjoja kerätä ja kasvua valvoa. Toinen asia on istutus lähelle luonnonalueita, metsänreunoja ja hoitamattomia maita, joista se voi levitä eteenpäin helposti.

Vieraslajikasveja, jotka ovat meillä jo tuttuja

Suomessa vieraslajien joukossa on muita kasveja, jotka kuormittavat luontoa kiistattoman paljon. Tyypillinen esimerkki on jättipalsami, joka voi vallata jokien ja purojen varsia ja syrjäyttää alkuperäisiä lajeja lähes vailla kilpailua. Usein mainitaan myös jättiputki, jonka kasvineste voi aiheuttaa kivuliaita iho-oireita. Toinen tunnettu laji on japanintatar, joka pystyy valtaamaan nopeasti erilaisia alueita ja tukahduttamaan muuta kasvillisuutta.

Kaunis pihassa ei aina ole turvallinen luonnolle

Näiden tunnetuimpien ongelmien rinnalla on kasveja, joita ihmiset istuttavat mielellään, mutta eivät aina tiedä niiden voivan olla riski luonnolle. Tällaisia ovat esimerkiksi kanadanpiisku ja isopiisku. Ne näyttävät kukkapenkissä houkuttelevilta, mutta jos ne pääsevät karkuun, ne voivat syrjäyttää niittykasveja ja muuttaa kasvupaikan luonnetta.

Samoin keskustelua käydään myös valkoakaasiasta. Kukinnan aikaan se on mehiläisille hyvin houkutteleva ja näyttää viehättävältä, mutta tietyissä elinympäristöissä se voi muuttaa selvästi metsän ja aluskasvillisuuden lajistoa. Tästä seuraa yksinkertainen sääntö: se, mikä toimii koristeena kodin pihassa, ei automaattisesti kuulu luontoon.

Mitä puutarhurin kannattaa ottaa tilanteesta mukaan

Laakerikirsikan tarina näyttää, miten eri tavoin maat voivat suhtautua samaan kasviin. Puutarhakäytännöt kohtaavat luonnonsuojelun joskus vasta siinä vaiheessa, kun koristekasvi alkaa levitä hallitsemattomasti. Jos kasvatat laakerikirsikkaa, on järkevää hoitaa sitä säännöllisesti, vähentää marjojen muodostumista leikkauksilla ja huolehtia siitä, ettei se “karkaa” tontin rajojen ulkopuolelle.

Koristepensas voi olla erinomainen apu aidanteessa, mutta vastuullinen kasvatus alkaa siitä, että huomioimme myös ympäröivän luonnon.

Lähde: Pestrá zahrada, Swiss Community, Swiss federal authorities, Pestrazahrada.cz