Mehiläisten pahin vihollinen on alle kahden millimetrin mittainen eikä yksi hoitokerta pysäytä sitä eikä sokeri riitä

Varroatoosi on nykyään yksi vakavimmista ongelmista modernissa mehiläishoidossa. Sen leviämisestä vastaa Varroa destructor -punkki, joka loistuttaa sekä aikuisissa mehiläisissä että sikiössä, heikentää koko yhdyskuntaa ja samalla levittää muita vaarallisia tauteja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ilman säännöllistä seurantaa ja torjuntatoimia mehiläismäärä voi vähentyä merkittävästi tai jopa pesä voi romahtaa. Loisen täydellinen hävittäminen on usein hyvin vaikeaa, joten tavoitteena on ennen kaikkea pitää sen määrä mahdollisimman alhaisena.

Punkin alkuperä ja miksi se on vaarallinen

Varroa destructor on lähtöisin Aasiasta ja on muutamassa vuosikymmenessä levinnyt lähes kaikkialle maailmaan. Sen leviämistä helpottaa se, ettei sillä ole luontaisia vihollisia, jotka pystyisivät tehokkaasti rajoittamaan lisääntymistä. Näin ollen myös hoidettu yhdyskunta voi saada tartunnan uudelleen, ja siksi varroatoosin torjunta on pitkäjänteistä eikä pääty yhteen käsittelyyn.

Loinen iskeytyy sekä aikuisiin mehiläisiin että sikiön kehitysvaiheisiin. Heikentyneet mehiläiset ovat usein kevyempiä, elävät lyhyemmän ajan ja selviävät talvesta huonommin. Jos sikiö vaurioituu, kuoriutua voi yksilöitä, joilla on epämuodostumia, kehittymättömät siivet tai pienempi takaruumis. Tartunta lisää myös selvästi alttiutta virus- ja bakteeritaudeille.

Miten varroatoositartunnan tunnistaa

Punkki näkyy paljaalla silmällä. Sitä esiintyy sekä aikuisissa mehiläisissä että sikiökennoissa. Naaraat imevät ravintoa mehiläisistä, minkä jälkeen ne ryömivät sikiötä sisältäviin kennoihin, joissa lisääntyminen jatkuu. Ne suosivat usein kuhnurisikiötä, erityisesti tummemmissa ja toistuvasti käytetyissä kennoissa.

Tartunta voidaan havaita useilla tavoilla. Mehiläishoitajat seuraavat punkkien luonnollista varisemaa, tarkistavat kuhnurisikiön tai kiinnittävät huomiota yhdyskunnan heikentymiseen. Varoitusmerkkejä ovat myös epämuodostuneet siivet, heikompi aktiivisuus tai huonompi talvehtiminen. Mitä aikaisemmin ongelma havaitaan, sitä paremmat mahdollisuudet on pitää mehiläiset hyvässä kunnossa.

Mehiläishoitajan lakisääteiset velvollisuudet

Tšekin lainsäädännössä mehiläiset luokitellaan tuotantoeläimiksi, ja siksi niiden pitoon sovelletaan eläinlääkinnällisiä määräyksiä. Hoitajan on varmistettava olosuhteet, jotka vastaavat mehiläisten terveydellisiä ja biologisia tarpeita. Pesien ja muun kaluston tulee mahdollistaa terveydentilan tarkastus, näytteiden otto sekä tarvittaessa puhdistus ja desinfiointi.

Vastuullinen mehiläishoitaja seuraa yhdyskuntiensa terveydentilaa jatkuvasti, ei vain silloin kun ongelmasta näkyy selviä merkkejä.

Milloin ja miten varroatoosia hoidetaan

Hoito on ajoitettava oikein. Yleisimmin torjuntatoimet tehdään keväällä sekä kesän ja syksyn taitteessa, jolloin punkkipopulaatioon voidaan vaikuttaa vielä ennen talvea. Teho on usein hyvä myös talvehtimisen loppuvaiheessa. Tärkeää on, ettei suojaa rakenneta vain yhden menetelmän varaan, koska punkit voivat vähitellen kehittää vastustuskykyä joillekin tehoaineille.

Käytettyihin valmisteisiin kuuluvat erityisesti amitrazia, tymolia tai flumetriiniä sisältävät lääkkeet. Jokaisella tehoaineella on omat etunsa ja rajoituksensa. Osa annostellaan liuskoina, osa tabletteina tai haihdutettavina valmisteina. Käytössä on aina noudatettava valmistajan ohjeita ja oikeaa ajankohtaa, jotta hunaja ei pilaannu eikä mehiläisiä vahingoiteta.

Luonnonmukaiset ja ekologiset lähestymistavat

Luomupainotteisissa tarhauksissa hyödynnetään ennen kaikkea orgaanisia happoja, esimerkiksi muurahaishappoa, maitohappoa, sitruunahappoa tai oksaalihappoa. Näitä aineita annostellaan eri tavoin valmisteen tyypin ja vuodenajan mukaan. Etuna on pienempi kuormitus mehiläistuotteille, kun käyttö tehdään oikein.

Osa mehiläishoitajista turvautuu myös täydentäviin menetelmiin, kuten tomusokeripölytykseen tai yrttihaudukkeiden ja savun käyttöön. Nämä keinot eivät kuitenkaan yleensä riitä varsinaiseksi päähoidoksi, ja niiden teho on usein rajallinen. Ne voivat toimia pikemminkin koko pesänhoidon tukena.

Biotekniset menetelmät hyödyllisenä lisänä

Tärkeä rooli on myös kemikaalittomilla toimenpiteillä. Usein käytetään kuhnurisikiön leikkaamista pois, sillä punkit hakeutuvat siihen mielellään. Mehiläishoitaja lisää rakennuskehyksen, antaa sen peittyä ja poistaa sen sitten yhdessä saastuneen sikiön kanssa. Näin osa loispopulaatiosta saadaan poistettua mekaanisesti.

Toinen vaihtoehto on jaokkeiden tekeminen, joka jakaa paitsi mehiläiset myös varroapaineen. Joskus käytetään myös emon eristämistä sikiöinnin katkaisemiseksi, koska ilman sikiötä punkilla on heikommat edellytykset selviytyä. Nämä toimet vaativat kuitenkin kokemusta ja huolellisuutta, jotta itse yhdyskunta ei heikkene.

Älä odota näkyviä vaurioita

Varroatoosia ei pidä vähätellä. Vaikka mehiläiset näyttäisivät ensi silmäyksellä terveiltä, loinen voi olla pesässä jo läsnä ja heikentää vähitellen koko yhteisön kuntoa. Säännöllinen seuranta, oikein valittu hoito ja useiden menetelmien yhdistäminen ovat paras keino pitää yhdyskunnat vahvoina ja elinvoimaisina.

Onnistunut varroatoosin torjunta ei perustu yhteen ihmeaineeseen, vaan järjestelmälliseen ja harkittuun mehiläisten terveydentilan hoitoon.

Lähde: Woah, Bee Aware, Lyson, Pestrazahrada.cz