Ginkgo syksyllä valaisee puutarhan kuin valonheitin, myös viisi muuta puuta tekee saman pienelläkin tontilla

Neidonhiuspuu kuuluu näyttävimpiin syysvärin puihin. Heti kun ilma viilenee ja päivät lyhenevät, sen viuhkamaiset lehdet muuttuvat kirkkaan kullankeltaisiksi ja lopputulos on puutarhassa lähes mahdoton olla huomaamatta. Kun lehdet sitten putoavat lyhyessä ajassa, latvuksen alle syntyy yhtenäinen keltainen matto. Juuri tämä tasainen, puhdas väri on syy siihen, miksi ginkgoa arvostetaan niin paljon.

Lehtien syysväri syntyy luonnollisesti klorofyllin hajotessa. Kun vihreä väistyy, keltaiset ja oranssit pigmentit nousevat esiin, ja viileämmät yöt tukevat myös punaisten sävyjen muodostumista. Kaunein näytös osuu yleensä niihin vuosiin, jolloin syksy on melko kuiva ja lämmin aina lokakuulle asti.

Miksi ginkgo on suosittu myös kaupunkipihoilla

Neidonhiuspuu kestää hyvin kuivuutta, kesähelteitä ja vähemmänkin suotuisaa kaupunki-ilmaa, joten se sopii maaseudun lisäksi myös kaupunkiympäristöön. Se viihtyy auringossa tai kevyessä puolivarjossa sekä maassa, joka ei pidätä ylimääräistä vettä. Haittapuolena on peruslajin koko, sillä vuosien mittaan siitä kasvaa kookas puu. Pienempiin puutarhoihin sopivat siksi paremmin kapeakasvuiset lajikkeet. Käytännöllistä on valita vartettu koiraspuu, koska naarasyksilöt tekevät hedelmiä, joiden haju on epämiellyttävä.

Parrotia ja amerikangummipuu tarjoavat monipuolisemman syyspaletin

Siinä missä ginkgo hurmaa yhden värin puhtaudella, persianparrotia (Parrotia persica) kiinnostaa vaihtelevuudellaan. Samassa latvuksessa voi näkyä yhtä aikaa keltaisia, oransseja ja viininpunaisia sävyjä. Lisäksi se ei ole erityisen vaativa puu. Se kasvaa keskikokoiseksi, kestää hyvin talvia eikä yleensä kärsi merkittävästi taudeista. Se on kiinnostava myös muulloin kuin syksyllä, sillä iän myötä sen kaarna hilseilee koristeelliseksi mosaiikiksi ja talven lopulla ilmestyy pieniä kukkia punaisine heteineen.

Amerikangummipuu (Liquidambar styraciflua) näyttää elegantilta kiiltävine, tähtimäisine lehtineen. Syksyllä siinä vuorottelevat punainen, purppura, keltainen ja oranssi, ja värit kestävät usein pidempään kuin monilla muilla puilla. On kuitenkin hyvä huomioida, että peruslajista kasvaa lopulta suuri. Se tarvitsee mieluiten kosteahkon ja vettä läpäisevän maan, eikä se viihdy kalkkipitoisessa maaperässä. Pieniin pihoihin ovat järkevämpiä kompaktimmat lajikkeet, sillä tavallinen amerikangummipuu veisi vuosien mittaan liikaa tilaa.

Japaninvaahtera pieniin puutarhoihin tulppaanipuu isoille tonteille

Japaninvaahterat ovat varmin valinta silloin, kun tilaa on vähän. Lajikkeesta riippuen niiden lehdet muuttuvat syksyllä keltaisiksi, pronssisiksi, purppuran sävyisiksi tai syvän punaisiksi. Ne menestyvät parhaiten suojaisessa paikassa hajavalossa, tasaisen kosteassa maassa ja ilman kovia tuulia. Juuri pienessä puutarhassa, atriumissa tai etupihalla ne pystyvät luomaan poikkeuksellisen vaikuttavan tunnelman.

Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) on puolestaan puu todella suureen tilaan. Jo kesällä se kiinnittää huomion erikoisilla kukillaan, ja syksyllä sen latvus muuttuu kullankeltaiseksi. Se tarvitsee täyden auringon, syvemmän maan ja riittävästi kosteutta. Se sietää huonommin kuivuutta ja tiivistynyttä maata, joten se sopii paremmin laajoille tonteille, mökeille tai isompien puutarhojen reunoille.

Peruukkipensas tulisena tehosteena pienessä tilassa

Kaikilla ei ole tilaa yksittäispuulle. Siksi peruukkipensas (Cotinus coggygria) on huomionarvoinen vaihtoehto. Se kasvaa pensaana tai matalana pikkupuuna, kestää myös kuivempaa ja niukkaravinteisempaa maata ja hehkuu syksyllä oranssin ja karmiinin sävyissä. Jo muutamalla neliöllä se luo vahvan syystunnelman ilman tarvetta suurelle tontille.

Miten valita oikea puu ja milloin se kannattaa istuttaa

Valinnassa tärkeintä ei ole pelkästään lehtien väri, vaan ennen kaikkea puuvartisen kasvin lopullinen koko. Pienille pihoille sopivat paremmin japaninvaahterat, kompaktimmat parrotialajikkeet tai ginkgon kapeakasvuiset lajikkeet. Keskikokoinen puutarha kestää myös monirunkoisen parrotian tai pienemmän amerikangummipuun. Suuret tontit voivat puolestaan ottaa klassisen neidonhiuspuun, tulppaanipuun sekä voimakaskasvuisemman amerikangummipuun.

Kannattaa vierailla kasvitieteellisissä puutarhoissa ja arboretumeissa, joissa näitä lajeja voi nähdä aikuisina. Näin on helpompi arvioida, miltä ne näyttävät tavallisessa puutarhassa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Istutukseen sopii yleensä syksy tai kevät. Astiataimia voi istuttaa muulloinkin, kunhan kastelusta huolehditaan, mutta viileämpi kausi auttaa usein juurtumaan paremmin. Ensimmäinen kaunis syysväri voi tulla pian, mutta todella näyttävän vaikutelman puu antaa vasta, kun latvus on kasvanut kunnolla.

Lähde: Canopy, The Martha Blog, Gardening Know How, Pestrazahrada.cz