Kun muut kukat jo hiipuvat, syysasterit vasta aloittavat ja täyttävät puutarhan väreillä

Syysasterit, joita kutsutaan usein myös astereiksi, ovat perennoja, jotka astuvat esiin juuri silloin, kun kesäkukinta puutarhassa alkaa hiipua. Silloin niiden päivänkakkaramaiset kukat ovat näyttävä värin ja elämän lähde. Ne kukkivat valkoisen, vaaleanpunaisen, sinisen, violetin ja purppuran sävyissä, ja lajikkeesta riippuen ne voivat kasvaa matalista, tiiviistä mättäistä aina korkeisiin kasveihin, jotka yltävät reilusti polven korkeudelle ja siitäkin yli.

Syysasterien vahvuus ei ole pelkkä ulkonäkö. Ne ovat poikkeuksellisen houkuttelevia mehiläisille, perhosille ja muille pölyttäjille, jotka loppukesällä ja syksyllä etsivät viimeisiä runsaita mesilähteitä. Kukinnan jälkeen ne muodostavat lisäksi siemeniä, joita pikkulinnut mielellään nokkivat. Siksi syysastereilla on puutarhassa sekä koriste- että ekologista arvoa.

Minne syysasterit kannattaa istuttaa

Näille kasveille sopii aurinkoinen paikka tai kevyt puolivarjo. Viileämmillä alueilla ne viihtyvät täydessä auringossa erinomaisesti, lämpimämmillä paikoilla niille voi olla hyödyksi suoja keskipäivän paahteelta. Parhaiten ne kasvavat maassa, joka pitää sopivasti kosteutta mutta johtaa ylimääräisen veden hyvin pois.

Ihanteellinen on multava, ravinteikas maa, jota on parannettu kompostilla. Raskas ja märkä maa voi aiheuttaa juuriston mätänemistä, kun taas liian hiekkainen ja nopeasti kuivuva maa rasittaa kasveja ja ne nuupahtavat helposti. Ennen istutusta penkkiin kannattaa muokata muutama senttimetri kypsää kompostia, joka parantaa maan rakennetta ja vedenpidätyskykyä.

Syysasterit sopivat perennapenkkeihin, maalaistyylisiin puutarhoihin, luonnonmukaisiin istutuksiin, kivikkoryhmiin sekä ruukkuihin. Matalammat lajit ja lajikkeet ovat omiaan penkin etuosaan, korkeammat taemmas.

Milloin ja miten istutetaan

Paras istutusaika nuorille taimille on keväällä puolivälistä loppukevääseen, kun hallanvaara on ohi. Istuttaa voi myös ruukussa myytäviä kasveja loppukesällä tai alkusyksystä, jolloin niitä on puutarhamyymälöissä usein täydessä kukassa ja oikean värin valitseminen on helppoa.

Istutusväli riippuu lopullisesta koosta. Pienemmät tyypit voi istuttaa tiheämpään, voimakaskasvuiset syysasterit tarvitsevat noin jopa metrin tilaa. Istutuksen jälkeen tärkeää on perusteellinen kastelu sekä katekerros, joka viilentää maata, hillitsee rikkaruohoja ja tasaa kosteutta.

Syysastereita voi kasvattaa myös siemenistä. Itäminen ei kuitenkaan aina ole tasaista. Joillakin lajeilla auttaa kylmäjakso, joka jäljittelee talvilepoa ja vauhdittaa kasvun käynnistymistä.

Hoito kasvukaudella

Kastelu

Syysasterit tarvitsevat säännöllistä mutta kohtuullista kastelua. Ne eivät pidä pitkistä kuivista jaksoista eivätkä jatkuvasti märästä kasvualustasta. Kun kesällä ei sada, on parempi kastella harvemmin mutta kerralla kunnolla, jotta vesi yltää juuristoon. Ruukussa kasvatetut kasvit kuivuvat nopeammin ja vaativat tiheämpää seurantaa.

Lannoitus ja katteet

Tavallisessa puutarhamaassa useimmille syysastereille riittää keväinen kompostilisä. Keveässä ja niukkaravinteisessa maassa voi lisätä myös tasapainoista lannoitetta. Komposti- tai hyvin maatuneesta eloperäisestä aineksesta tehty kate auttaa pitämään maan hyvässä kunnossa ja tukee vahvaa kasvua sekä runsasta kukintaa.

Latvominen ja versojen lyhentäminen

Jos tavoitteena on tiiviimpi kasvutapa ja enemmän kukkia, kasveja voi alkukesällä lyhentää kerran tai kaksi noin kolmanneksen. Tämä edistää haaroittumista ja usein myös vähentää korkeiden lajikkeiden liiallista venymistä. Kaikkein korkeimmille tyypeille on silti viisasta varata tuki, etenkin tuulisilla paikoilla.

Syysasterit eivät ole kauniita vain katsella. Kauden lopussa ne toimivat tärkeänä ravintona pölyttäjille, ja kukinnan jälkeen ne tarjoavat ruokaa ja suojaa myös muille eläimille.

Hoito kukinnan jälkeen ja talvella

Kuihtuneita kukkia voi poistaa pitkin kautta, jos haluat pidentää kukintaa ja pitää kasvuston siistinä. Se ei kuitenkaan ole aina tarpeen. Monet puutarhurit jättävät kuivat varret ja siemenmykeröt talveksi paikoilleen, koska ne näyttävät kiinnostavilta, estävät puutarhaa näyttämästä tyhjältä ja tarjoavat linnuille ravintoa.

Kun kasvi on vetäytynyt lepoon, mätäs voidaan leikata alas maanpinnan tasalle. Pakkasta suurempi riski syysastereille on talvinen liika märkyys, joten ne tarvitsevat maan, jossa vesi ei seiso. Pitkän aikavälin elinvoiman vuoksi suositellaan, että mättäät kaivetaan ylös ja jaetaan keväällä 2–5 vuoden välein. Näin kasvi nuorentuu ja kukinnan laatu säilyy.

Lisääminen ja itsekylvö

Helpoin tapa lisätä syysastereita on jakaa vanhempia mättäitä keväällä. Näin saat uusia kasveja, jotka ovat samanlaisia kuin alkuperäinen lajike. Siemenistä lisättäessä tilanne on toinen: omista siemenistä kasvatetut taimet voivat poiketa emokasvista värin ja kasvutavan suhteen. Tämä on hyvä pitää mielessä erityisesti silloin, kun haluat säilyttää suosikkilajikkeen tarkan ulkonäön.

Mahdolliset taudit ja tuholaiset

Vaikka syysasterit ovat useimmiten luotettavia ja helppohoitoisia, niitä voivat vaivata sienitaudit. Esiintyy härmää, lehtilaikkuja, erilaisia lakastumisia tai lahoja. Alttiutta lisää väärä kasvupaikka, liika märkyys sekä myös liian kuiva kasvualusta. Tuholaisista voi esiintyä kirvoja, etanoita ja espanjansiruetanoita sekä pieniä punkkeja.

Hyvä ennaltaehkäisy perustuu ennen kaikkea oikeaan kasvupaikan valintaan, riittäviin istutusväleihin, maltilliseen kasteluun ja kestävien lajikkeiden valintaan. Vahva ja hyvin juurtunut kasvi kestää ongelmia selvästi paremmin kuin heikentynyt yksilö vääränlaisessa maassa.

Suositut lajit ja mitä niiltä voi odottaa

Maailmassa on satoja syysasterilajeja, mutta tunnetuimpien joukkoon kuuluvat pohjoisamerikkalaiset Uuden-Englannin asterit ja New Yorkin asterit. Molempia ryhmiä arvostetaan runsaasta syyskukinnasta ja suuresta vetovoimasta pölyttäjiin. Niiden lisäksi on myös tuoksuvia, sileävartisia, kanerva-asterin tyyppisiä ja metsälajeja, jotka eroavat toisistaan korkeuden, kasvutavan ja kukkien sävyjen suhteen.

Osa eurooppalaisista ja aasialaisista lajeista vaatii etenkin talvella läpäisevämpää maata, kun taas osa pohjoisamerikkalaisista syysastereista pärjää paremmin tavallisissa puutarhaolosuhteissa, joissa kosteutta on enemmän varastossa. Siksi valinnassa kannattaa huomioida paitsi kukan väri myös tontin olosuhteet.

Miksi syysastereille kannattaa varata paikka puutarhassa

Syysasterit kuuluvat kiitollisimpiin syysperennoihin. Ne tarjoavat pitkän ja näyttävän kukinnan, sopivat monenlaisiin puutarhatyyleihin ja hyödyttävät samalla hyönteisiä ja lintuja. Kun niille antaa aurinkoisen kasvupaikan, ravinteikkaan mutta ei märkänä seisovan maan sekä mättäiden ajoittaista nuorentamista, ne palkitsevat varmalla kukinnalla juuri silloin, kun moni muu kasvi jo vähitellen lopettelee.

Lähde: RHS, Almanac , Pestrazahrada.cz