Huomaamaton kaunotar puutarhassa on ollut jo pitkään kielletty ja siitä voi saada sakot

Tšekin maisema näyttää ensi silmäyksellä luonnolliselta ja rauhalliselta, mutta kaikki siinä esiintyvät lajit eivät ole alkuperäisiä, ja osa niistä pystyy leviämään huomattavasti kotoperäisiä kasveja nopeammin. Juuri siksi monissa Euroopan maissa on tiukat säännöt lajeille, joita meillä pidetään ihmisten mielissä aivan tavallisena osana luontoa. Kyse ei ole myrkyllisyydestä tai suorasta vaarasta ihmiselle, vaan vaikutuksista ympäristöön, maisemanhoitoon ja kasviyhteisöjen monimuotoisuuteen.

Jättipalsami ja sen matka Eurooppaan

Useimmin puhutaan jättipalsamista, näyttävästä kukkivasta kasvista, jonka moni tunnistaa vesistöjen varsilta. Se on kotoisin Himalajalta ja saapui Eurooppaan 1800-luvulla. Silloin sitä arvostettiin koristekasvina ja myös hunajakasvina, joten sitä istutettiin ja se pääsi vähitellen karkuun luontoon. Tšekissä sen löytää nykyisin helposti etenkin suurempien jokien ja purojen varsilta, kosteammilta paikoilta ja tulvaniityiltä, joissa olosuhteet ovat sille ihanteelliset.

Miksi sitä pidetään haitallisena vieraslajina ja mitä siitä seuraa

Jättipalsamin ongelma ei ole myrkyllisyys, vaan se, että se käyttäytyy haitallisena vieraslajina. Se pystyy valtaamaan tilaa nopeasti, kasvamaan hyvin tiheänä ja muodostamaan yhtenäisiä kasvustoja. Näin se heikentää alkuperäisten kasvien itämistä ja kasvua, ja nämä jäävät kilpailussa alakynteen. Seurauksena voi olla lajiston yksipuolistuminen paikoissa, joissa aiemmin kasvoi monipuolisempi sekoitus kotimaisia lajeja.

Kun se pääsee vakiintumaan yhdelle alueelle, kasvillisuuden luonne ja kasvupaikan toiminta muuttuvat. Alueiden hoitajien on sen jälkeen käytettävä aikaa ja rahaa torjuntaan, jotta arvokkaat kohteet eivät muuttuisi yhtenäiseksi palsamivyöksi. Juuri kustannukset ja paine luonnon monimuotoisuudelle ovat tärkeimpiä syitä siihen, miksi monissa Euroopan maissa sen viljelyä ja leviämistä rajoitetaan tiukasti.

Miten jättipalsami leviää ja miksi vesistöt ovat riskialttiita

Jättipalsamilla on erittäin tehokas lisääntymistapa. Se muodostaa runsaasti siemenkotia, jotka kosketettaessa poksahtavat voimakkaasti. Siemenet sinkoutuvat kirjaimellisesti ympäristöön jopa useiden metrien päähän. Vielä merkittävämpää on kuitenkin leviäminen veden mukana. Kun siemenet putoavat virtaan, ne voivat kulkeutua pitkälle alavirtaan, ja kasvi päätyy uusille paikoille jopa kilometrien päähän. Siksi sitä näkee niin usein juuri jokien varsilla, missä se leviää nopeimmin.

Millaisia toimenpiteitä Euroopassa tehdään

Maissa, jotka haluavat pitää sen esiintymisen hallinnassa, toimitaan pääasiassa kahdella tavalla. Ensimmäinen on ennaltaehkäisy eli pyrkimys estää lajia asettumasta alueille, joilla sitä ei vielä ole. Toinen on kohdennettu poistaminen luontoarvoiltaan merkittävillä paikoilla, joissa sen valta-asema aiheuttaisi suurimmat vahingot.

Poistaminen ja käytännön suositus puutarhoihin

Käytännössä jättipalsamia hävitetään usein käsin, kitkemällä tai kaivamalla. Tärkeää on toimia ajoissa ja rajoittaa siementen muodostumista mahdollisimman paljon, sillä juuri siemenet takaavat nopean jatkoleviämisen, etenkin jos ne päätyvät veteen. Jos löydät sitä puutarhasta tai puron läheltä, kannattaa toimia heti eikä antaa sen kypsyttää siemeniä. Näin suojelet sekä ympäröivää luontoa että omia istutuksiasi, joita se voi rehevällä kasvullaan vähitellen syrjäyttää.

Lähde: MZP, Kvetena ČR, iReceptář, iDnes, Pestrazahrada.cz