Omanapuutarhan ananaskirsikka maistuu paremmalta kuin kaupasta, mutta vihreät marjat voivat olla myrkyllisiä

Perunkoiso, joka tunnetaan myös nimellä physalis, kuuluu koisokasveihin. Se on siis sukua tomaatille, paprikalle ja perunalle. Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikan Andien vuoristoalueilta, missä se kasvaa monivuotisena pensaana. Meillä sitä kuitenkin viljellään useimmiten yksivuotisena, koska se ei kestä pakkasta. Jos kasvin haluaa säästää seuraavalle kaudelle, sen voi nostaa ylös ennen ensimmäisiä pakkasia ja talvettaa valoisassa, pakkasettomassa tilassa.

Nimi Physalis tulee kreikan sanasta, joka tarkoittaa rakkulaa tai pussia, ja se kuvaa osuvasti hedelmän ympärillä olevaa tyypillistä paperimaista suojuslehteä. Se muistuttaa pientä lyhtyä eikä ole pelkkä koriste. Suojus suojaa marjaa samalla huonolta säältä ja osalta tuholaisista. Kypsien hedelmien maku on makeanhapan ja tuo mieleen karviaisen, kiivin ja hennon ananaksen vivahteen.

Eurooppaan kasvi tuli 1700-luvun lopulla aluksi koristekasvina. Myöhemmin se levisi Etelä-Afrikan kautta, missä se menestyi erinomaisesti Kapmaan alueella, ja juuri siitä juontuu yleinen nimitys kapinkarviainen. Kotipuutarhasta kerätty sato on usein aromikkaampi kuin kaupan hedelmät, jotka poimitaan monesti hieman raakoina.

Huomio: kaikki kasvin vihreät osat ja raakat hedelmät ovat lievästi myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa syötynä pahoinvointia tai vatsakramppeja.

Kylvö ja esikasvatus

Ananaskirsikka tarvitsee pitkän kasvukauden, joten esikasvatus sisällä on olosuhteissamme välttämätöntä. Suorakylvö avomaalle ei yleensä onnistu. Siemenet kylvetään noin helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin vähäravinteiseen kylvömultaan. Kylvö tehdään matalaan, noin 0,5–1 cm syvyyteen. Itäminen onnistuu parhaiten noin 20–25 °C:ssa ja voi kestää yhdestä kolmeen viikkoa.

Jos valoa ei ole riittävästi, ei kannata aloittaa liian aikaisin, sillä taimet venyvät ja jäävät honteloiksi. Noin kolmen–neljän viikon kuluttua kylvöstä taimet on hyvä koulia suurempiin ruukkuihin. Alkuun kasvu on hidasta, mikä on tälle kasville tyypillistä.

Istutus kasvupaikalle

Avomaalle tai suuriin ruukkuihin ananaskirsikka istutetaan vasta viimeisten keväthallojen jälkeen, useimmiten toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Ennen istutusta taimet kannattaa karaista vähitellen ja viedä päivisin ulos suojaisaan paikkaan.

Kasvi tarvitsee paljon tilaa, sillä se kasvaa rehevästi. Suositeltu istutusväli on noin 80 cm joka suuntaan. Istutettaessa taimen voi asettaa hieman syvempään kuin ruukussa, sillä mullattu varren osa voi muodostaa lisää juuria. Kasvukausi on pitkä, ja ensimmäinen sato saadaan yleensä elokuun puolivälistä alkaen, ja poiminta jatkuu lokakuulle.

Sopiva kasvupaikka ja maa

Ananaskirsikka rakastaa aurinkoa. Hyvän maun kehittymiseen se tarvitsee vähintään kuudesta kahdeksaan tuntia suoraa valoa päivässä. Parhaiten se viihtyy suojaisassa paikassa seinän tai aidan vieressä, sillä versot ovat usein hauraita ja tuuli voi vaurioittaa niitä helposti.

Maan suhteen se ei ole ylen vaativa, mutta se tarvitsee läpäisevän ja ilmavan kasvualustan. Erityisen hyvin sopivat kevyet, melko hiekkapitoiset maat. Kasvi ei siedä liiallista märkyyttä eikä seisovaa vettä. Lievästi hapan maan pH on sopiva. Liian tuoreesti voimakkaasti lannoitettu penkki ei ole ihanteellinen, sillä ravinneylijäämä kasvattaa lehtevyyttä mutta heikentää hedelmien muodostusta.

Se onnistuu hyvin myös parvekkeella tai terassilla. Ruukun tilavuuden tulisi olla vähintään 15–20 litraa, mieluummin 30–40 litraa. Pohjalle tarvitaan salaojituskerros, jotta vesi ei jää juuristoon.

Hyvät ja huonot naapurit

Hyviin naapurikasveihin kuuluvat pavut ja muut palkokasvit, jotka rikastavat maata typellä. Myös pinaatti tai vuonankaali toimii hyvänä aluskasvina, sillä ne auttavat pitämään maan kosteampana. Sipuli ja valkosipuli voivat voimakkaan tuoksunsa ansiosta vähentää kirvojen esiintymistä. Hyödyllisiä ovat myös samettikukat ja kehäkukat, jotka tukevat maan terveyttä ja houkuttelevat pölyttäjiä.

Sen sijaan viljely muiden koisokasvien vieressä ei ole suositeltavaa. Tomaatit, perunat, paprikat, chilit ja munakoisot kärsivät samoista taudeista ja tuholaisista, joten ongelmien riski kasvaa selvästi. Myöskään kurkut eivät ole ihanteellisia naapureita, koska niiden vesi- ja ravinnetarve on samankaltainen ja ne voivat lisätä joidenkin sienitautien leviämistä.

Viljelykierto

Kuten muidenkin koisokasvien kohdalla, ananaskirsikkaa ei tulisi palauttaa samaan paikkaan liian usein. Suositeltu tauko on vähintään kolme–neljä vuotta. Tämä pätee myös silloin, jos penkissä on aiemmin kasvanut tomaatteja, paprikoita, perunoita tai munakoisoja. Maahan voi nimittäin jäädä tauteja ja tuholaisia, jotka iskevät sukulaislajeihin.

Hyviä esikasveja ovat herne, pavut, salaatit, pinaatti tai ristikukkaiset kasvit. Ananaskirsikan jälkeen voi viljellä taas palkokasveja tai vaihtoehtoisesti juureksia tai lehtisalaatteja. Tällainen kierto auttaa pitämään maan hyvässä kunnossa.

Hoito kasvukauden aikana

Ananaskirsikan hoito ei ole vaikeaa, kun muutama perussääntö pidetään mielessä. Kasvia on kasteltava säännöllisesti, erityisesti kukinnan ja hedelmien muodostuksen aikaan. Kastelu tehdään juurelle, ei lehdille, jotta sienitautien riski pienenee. Kuumina kesäpäivinä kastelua voidaan tarvita jopa päivittäin.

Katekerros kasvien ympärillä auttaa säilyttämään kosteutta ja tasaa maan lämpötilaa. Lannoituksen tulisi olla melko maltillista. Ananaskirsikka on ravinteiden suhteen keskiravinteinen kasvi, ja usein riittää istutuksessa maahan sekoitettu komposti. Ruukussa kasvaville kasveille voi heinäkuun aikana antaa pienen määrän orgaanista nestemäistä lannoitetta.

Hauraitten versojen vuoksi tuki on usein tarpeen. Painavat hedelmät ja tuuli voivat katkoa varsia, joten tukikepit tai yksinkertainen tukirakenne kannattaa laittaa ajoissa. Sivuversonipistely ei ole välttämätöntä, mutta liian tiheitä tai alimpia oksia voi poistaa ilmankierron parantamiseksi.

Taudit ja tuholaiset

Ananaskirsikka on melko kestävä kasvi, ja paperimainen suojus suojaa hedelmiä osalta tuholaisista. Silti kirvoja, jauhiaiskärpäsiä tai vihannespunkkeja voi ilmaantua. Kirvoja auttaa usein pitämään kurissa hyötyhyönteisten, kuten leppäkerttujen, kukkakärpästen ja harsokorentojen, esiintyminen. Lievän esiintymän voi huuhdella pois vedellä.

Kasvihuoneessa ongelmana on usein jauhiaiskärpänen, jota suosivat lämpö ja puutteellinen tuuletus. Vihannespunkkeja näkyy useammin kuivalla ja kuumalla säällä. Taudeista voi esiintyä harmaahometta tai härmää, etenkin liian tiheässä kasvustossa ja korkeassa ilmankosteudessa. Paras suoja on aurinkoinen kasvupaikka, riittävät välimatkat, viljelykierto ja kastelu vain juurelle. Sairastuneet osat on poistettava mahdollisimman pian, eikä niitä tule laittaa kompostiin.

Sadonkorjuu ja hedelmien käyttö

Hedelmät kypsyvät vähitellen elokuun lopusta aina ensimmäisiin syyspakkasiin. Kypsyyden näkee siitä, että suojus on kuiva, paperimainen ja kahisee. Sen sisältä kuultaa kullankeltainen marja. Usein täysin kypsät hedelmät myös putoavat itsekseen, mikä toimii helppona vihjeenä korjuuseen.

Ennen syömistä suojus poistetaan ja hedelmä huuhdellaan nopeasti, sillä pinta on usein hieman tahmea. Jos hedelmät jätetään suojukseen ja säilytetään kuivassa, viileähkössä paikassa noin 10–15 °C:ssa, ne säilyvät yllättävän pitkään, usein useita viikkoja.

Viljelyyn sopivia lajikkeita

Suosittuja lajikkeita on esimerkiksi Schönbrunner Gold, jota arvostetaan suurista ja aromaattisista hedelmistä. Kasvit voivat kasvaa jopa noin kahden metrin korkuisiksi ja tarvitsevat runsaasti tilaa. Pienempiin pihoihin, parvekkeille tai amppelikasvatukseen sopivat kompaktimmat tyypit, kuten Little Lanterns. Viileämmillä alueilla, joilla kesä on lyhyempi, on järkevää valita aikaisempia lajikkeita, kuten Preciosa, joka kypsyy nopeammin ja jää matalammaksi.

Ananaskirsikka on näyttävä ja maukas hedelmää tekevä vihannes, joka riittävällä auringolla, tilalla ja kärsivällisyydellä palkitsee pitkällä sadolla aina syksyyn asti.

Lähde: Grove.Eco, Plantura.Garden, Pestrazahrada.cz