Mitä kesäinen kasvimaa oikeasti tarvitsee runsaan sadon takaamiseksi

Kesän alku on nopean kasvun aikaa, jolloin vihannekset kuluttavat paljon vettä ja ravinteita. Säännöllinen kastelu on perusta, mutta tasaisen runsaan sadon varmistavat myös lisälannoitus ja järkevä tautien ja tuholaisten ennaltaehkäisy. Ihanteellinen on sellainen ravinteistus, joka ei auta vain kasveja, vaan parantaa samalla myös maata: lisää humuksen muodostumista ja maan kykyä pidättää kosteutta ja ravinteita.

Kasvuvaiheessa kasvit arvostavat ennen kaikkea typpeä. Mineraalilannoitteet toimivat kyllä nopeasti, mutta orgaanisten valmisteiden etu on, että ne elävöittävät maata pitkäjänteisesti. Erinomainen valinta ovat käymisteitse valmistetut kasviuutteet eli käymisliemet, jotka perusravinteiden lisäksi tuovat hivenaineita ja kasvuston elinvoimaa tukevia yhdisteitä.

Nokkoskäyte kotipuutarhurin eliksiirinä

Tunnetuin on typpeä runsaasti sisältävä nokkoskäyte. Se kannattaa tehdä nuorista nokkosista, joissa on eniten voimaa ja jotka eivät vielä tee kypsiä siemeniä, jotta et levitä niitä vahingossa penkkeihin.

Laita nokkoset muovi- tai saviastiaan; metalli ei sovi korroosion vuoksi. Täytä astia noin kolmeen neljäsosaan kevyesti tiivistetyllä massalla ja kaada päälle sadevesi niin, että kasvimateriaali jää pinnan alle. Jos se nousee pintaan, sen voi painottaa. Käyminen kestää yleensä kahdesta neljään viikkoa; seosta kannattaa välillä sekoittaa ja samalla ilmastaa. Silputtu materiaali nopeuttaa prosessia.

Kun vaahtoaminen lakkaa ja liemi tummuu, se on valmista. Kasvinjäännökset on kätevää laittaa kompostiin. Ennen käyttöä käyte laimennetaan aina, vaikka suhteeseen 1:50, ja lannoitetaan noin kerran viikossa. Paras ajankohta on ilta, tai sateella tai heti sateen jälkeen, ei paahtavassa auringossa.

Varaudu hajuhaittaan. Astian tulee olla auki hapen saannin vuoksi, mutta se on järkevää peittää ritilällä tai verkolla, jotta linnut tai muut pieneläimet eivät putoa sinne.

Hyödynnä rikkakasvit ja muut yrtit

Käytteisiin ei tarvitse käyttää vain nokkosta. Hedelmää tekeville vihanneksille tekee usein hyvää raunioyrttikäyte, jossa on enemmän kaliumia; myös peltokortteuute on hyödyllinen piipitoisuutensa ansiosta, sillä se vahvistaa kasveja. Myös tavallista rikkaruohoa voi käyttää, kunhan se ei ole vielä siementänyt. Mukaan voi lisätä myös joitakin rohdoskasveja, esimerkiksi kamomillaa, jota käytetään perinteisesti mietona tukena sienitauteja vastaan.

Miedompia, vähätyppisempiä käytteitä voi huolellisesti laimennettuna käyttää myös lehtien kautta ruiskutuksena. Tärkeää on valita aina hellävarainen pitoisuus, jotta kasvinosat eivät pala.

Kun kukinta ja hedelmien muodostus alkaa, lisää fosforia

Kun vihannekset siirtyvät kasvusta kukinnan aloittamiseen, ravinteistusta kannattaa säätää. Uutteita voi käyttää edelleen, mutta kukinnan ja sadonmuodostuksen tukemiseen sopii erinomaisesti käymistetty siipikarjanlanta, joka tuo myös fosforia – ravinnetta, joka usein rajoittaa hedelmävihannesten kasvua.

Älä käytä lantaa koskaan tuoreena, se on liian väkevää. Anna sen käydä vedessä noin kolme viikkoa muoviastiassa, suunnilleen kolmannes lantaa ja loput vettä. Ennen levitystä laimenna vähintään 1:10, mieluummin enemmän, ja lannoita kerran viikossa illalla. Jos et pidä siipikarjaa, voit valita pelletöidyn tuotteen tai nestemäisen tiivisteen.

Kate, kosteus ja hellävarainen suoja tauteja vastaan

Jotkin lajit, kuten kesäkurpitsat, käyttävät paljon energiaa suuriin lehtiin sekä jatkuvaan kukkien ja hedelmien muodostukseen, joten ne tarvitsevat säännöllistä ravinteistusta ja ennen kaikkea tasaista kosteutta. Riittävä vesi vähentää lisäksi stressiä ja voi hillitä ongelmien kehittymistä, kuten kurkun härmää ja lehtilaikkuja aiheuttavia tauteja, jotka helteessä ja kuivuudessa näkyvät harmahtavana kasvustona lehdillä ja saavat kasvit kärsimään.

Kosteutta auttaa pidättämään kate, joka samalla tukee maan pieneliötoimintaa ja humuksen muodostumista. Katetta ei kuitenkaan pidä kasata suoraan kasvin tyvelle, sillä kosteudessa tyvi voi mädäntyä. Jos taudin ensioireita ilmenee, auttaa pahimmin vioittuneiden lehtien poistaminen ja sen jälkeen käsittely hellävaraisilla valmisteilla, jotka perustuvat kasviöljyihin ja maitoproteiineihin, tai hyötymikrobeja sisältävillä tuotteilla. Etuna on usein se, että satoa voi kerätä nopeasti ilman pitkiä varoaikoja.

Jos lehdille ilmestyy keltaisia laikkuja ja kasvu alkaa taantua, kyse voi olla virustaudista, kuten mosaiikkiviruksesta. Sitä ei yleensä voi parantaa, ja tartunnan saaneet yksilöt on parempi poistaa. Siksi on järkevää rajoittaa taudin levittäjiä, erityisesti kirvoja, ja samalla tukea niiden luontaisia vihollisia.

Apuja kirvoja vastaan ja miksi niitä kannattaa suojella puutarhassa

Leppäkertut, harsokorennot, kukkakärpäset ja pihtihäntäiset voivat vähentää kirvapainetta selvästi. Kun niillä on puutarhassa hyvät olot, kasvien terveys paranee ilman turhaa kemiaa. Leppäkerttujen kohdalla kannattaa huomioida myös talvehtiminen: riittää, että jätät puutarhan nurkkaan kasan lehtiä ja oksia tai pienen alueen niittämätöntä heinää, tai vaihtoehtoisesti monilajisen, hyvin katetun perennapenkin.

Tomaatilla vastaavat hellävaraiset valmisteet sopivat myös ennakoivasti perunaruttoa vastaan. Samalla pätee, että turha kosteus tomaatin lehdillä lisää riskiä. Kurkulla asia on usein päinvastoin: aamukastelu lehdille voi vähentää vihannespunkkien ja härmän esiintymistä, mutta tärkeää on, että lehdet ehtivät kuivua iltaan mennessä. Sekä tomaatit että kurkut kestävät myös paksumman katteen, koska ne pystyvät muodostamaan juuria myös varresta.

Mansikat, pölytys ja puhtaat marjat ilman mätää

Myöhäisillä ja jatkuvasatoisilla mansikoilla kannattaa varovasti kuohkeuttaa pinta matalalta ja poistaa rikkaruohot, ja sen jälkeen lisätä kate. Hyviä vaihtoehtoja ovat olki, heinä, havunneulaset tai kuivat lehdet. Kerros suojaa juuria kuivumiselta, hidastaa rikkakasveja ja ennen kaikkea pitää marjat puhtaina, etteivät ne makaa märässä maassa ja mätäne. Kuivalla säällä mansikat kannattaa kastella runsaasti, jotta marjat kasvavat täyteen kokoonsa. Lisälannoitus nestemäisellä orgaanisella lannoitteella, esimerkiksi hyvin laimennetulla käymistetyllä siipikarjanlannalla, tukee satoa.

Makeat mansikat tarvitsevat kuitenkin myös hyvän pölytyksen. Kun puutarha on monimuotoinen ja kukkii pitkään, se houkuttelee mehiläisiä ja kimalaisia, jotka auttavat mansikoiden lisäksi myös kurpitsoja, kurkkuja, paprikoita, tomaatteja ja hedelmäpuita. Ilman pölyttäjiä et saa omia siemeniä myöskään monilta lajeilta, esimerkiksi porkkanalta, kaaleilta, lehtikaalilta, purjolta, persiljalta tai ruohosipulilta.

Perunat, multaus ja varo koloradonkuoriaista

Perunalle tekee hyvää mullitus maalla tai katteella, koska se edistää mukuloiden muodostumista. Lämpimänä ja sateisena jaksona uhkaa perunarutto, joka näkyy tummia laikkuina naateissa ja voi myöhemmin iskeä myös mukuloihin. Yksi ehkäisykeino on olla liioittelematta typpilannoitusta. Koloradonkuoriaista torjut parhaiten pienillä aloilla keräämällä aikuiset ja toukat käsin, mutta varo sekoittamasta niitä leppäkerttujen koteloihin, sillä leppäkertut ovat hyödyllisiä.

Kastelu, kuokinta ja rikkaruohot hyödyllisenä katteena

Nuoret taimet tarvitsevat kuivalla säällä usein säännöllistä, joskus jopa päivittäistä kastelua, kunnes ne ovat juurtuneet kunnolla. Kun juuristo vahvistuu ja maa on hyvässä kunnossa, riittää harvempi mutta runsaampi kastelu, jotta vesi menee syvälle. Tuoreilla kylvöillä ja taimettuvilla kasveilla tasainen kosteus on tärkeää, koska ne kuivuvat nopeasti.

Poista rikkakasvit pintakuokinnalla tai katkaisemalla ne juuren yläpuolelta; samalla maa myös ilmastuu. Ylikasvanut rikkakasvi vie vihanneksilta vettä, valoa ja ravinteita ja siementää nopeasti. Jos siinä ei vielä ole siemeniä, voit aurinkoisena päivänä jättää sen paikalleen katteeksi, joka peittää maan ja maatuu vähitellen. Monivuotiset, pitkään juurtuvat rikkakasvit on parempi kaivaa tavoitteellisesti pois, jotta ne eivät vain lisäänny.

Lähde: The Spruce, Almanac, Pestrazahrada.cz