Kuivuutta kestävät hedelmäpuut suomalaisille pihoille jotka sietävät hellettä ja talvipakkasia

Se, mitä vielä muutama vuosi sitten pidettiin lähinnä Välimeren maihin sopivana erikoisuutena, on nykyään vähitellen muuttumassa realistiseksi vaihtoehdoksi myös suomalaisille pihoille ja puutarhoille. Lämpimämmät säät, pidemmät kuivat jaksot ja joillakin alueilla leudommat talvet suosivat lajien viljelyä, jotka viihtyvät auringossa eivätkä tarvitse jatkuvaa kastelua. Siksi granaattiomenapuut, oliivipuut ja viikunat nousevat yhä useammin puheeksi.

Nämä puut ovat houkuttelevia sekä ulkonäkönsä että kykynsä ansiosta sietää kesähelteitä monia perinteisiä hedelmäpuita paremmin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne sopisivat kaikkialle. Parhaat onnistumisen mahdollisuudet ovat lämpimillä ja suojaisilla kasvupaikoilla, erityisesti maan eteläosissa tai kaupunkipihoilla, joissa mikroilmasto on suotuisa.

Kuivuus muuttaa puutarhan puuvalintoja

Viime vuodet ovat osoittaneet, että vesi on monin paikoin yhä arvokkaampaa. Siksi harrastajat etsivät lajeja, jotka selviävät kesän paahteesta ilman säännöllistä kastelua. Perinteisesti kestävien puuvartisten, kuten pähkinäpensaiden, mantelipuiden, oskeruusan, kornellien ja kastanjoiden, rinnalle nousee nyt myös vähemmän tavallisia hedelmäpuita.

Onnistumisen perusta on oikea lajike ja sopiva kasvupaikka. Lämpöä rakastavat lajit tarvitsevat ennen kaikkea täyttä aurinkoa, tuulensuojaa ja maan, joka ei jää pitkäksi aikaa märäksi. Kun olosuhteet ovat kunnossa, ne palkitsevat paitsi näyttävällä olemuksella myös omalla sadolla.

Oliivipuut pihaan ja ruukkuun

Oliivipuu on etelän symboli, mutta tietyt lajikkeet selviävät myös Suomessa oikeissa oloissa. Istutus kannattaa erityisesti siellä, missä pitkäkestoiset ja kovat pakkaset eivät ole todennäköisiä. Oliivipuut kasvavat usein noin kolmemetrisiksi, ja niitä voidaan kasvattaa myös siirrettävinä ruukkukasveina suurissa astioissa.

Lajike Megaron

Tätä lajiketta arvostetaan suurempien ruskeiden hedelmien ja varsin hyvän sopeutumiskyvyn vuoksi. Meillä se voi menestyä luotettavasti, mutta kovilla pakkasilla suojaaminen on silti järkevää. Etuna on ruukkuviljelyn mahdollisuus: astian voi siirtää talveksi viileään mutta pakkasettomaan tilaan.

Lajike Chalkidiki

Myös tätä lajiketta pidetään kestävämpänä, ja se sietää lämpötilan laskua noin −15 °C:een. Se tekee vihreitä oliiveja ja sopii Megaronin tapaan sekä avomaalle että suuriin ruukkuihin. Kovemmilla pakkasilla kasvi on viisasta peittää tai siirtää tunnelikasvihuoneeseen, viherhuoneeseen tai kylmään kasvihuoneeseen.

Granaattiomenapuu yllättää kestävyydellään ja hedelmien maulla

Granaattiomenapuu yhdistetään lämpimiin maihin, mutta myös tästä lajista löytyy lajikkeita, jotka yllättävät hyvällä pakkasenkestävyydellään. Se tarvitsee runsaasti valoa ja viihtyy parhaiten täysin aurinkoisella paikalla. Kun puu ehtii puutua ja versot tuleentuvat hyvin, se selviää talvesta paljon paremmin kuin moni osaisi odottaa.

Nikitskij černyj

Erityisen kestäväksi mainitaan lajike Nikitskij černyj, joka voi selvitä myös hyvin kovista pakkasista. Sen hedelmät ovat poikkeuksellisen tummia, lähes mustia. Ne sopivat hedelmäsalaatteihin, mehuiksi ja erilaisiin juomiin. Koristearvon ja hyötykäytön yhdistelmä tekee siitä poikkeuksellisen kiinnostavan puun.

Hermione

Hermione tuottaa suurempia ja makeampia hedelmiä. Pakkasenkestävyys asettuu yleensä −15…−20 °C:n välille, mutta lopputulos riippuu aina kasvupaikasta. Suojaisella ja aurinkoisella paikalla sillä on selvästi paremmat edellytykset sekä turvalliseen talvehtimiseen että hedelmien hyvään kypsymiseen.

Viikuna tarvitsee maltillisuutta ja talvisuojauksen

Viikuna on toinen puuvartinen, joka tulee toimeen kuivuuden kanssa. Se ei ole erityisen vaativa maan suhteen, mutta arvostaa vähähappamista ja melko raskasta kasvupaikkaa, jota on hyvä ennen istutusta keventää laadukkaalla kasvualustalla. Istutuksen jälkeen on tärkeää kastella järkevästi. Liika vesi johtaa rehevään kasvuun, joka tuleentuu huonommin ja tekee kasvista pakkaselle alttiimman.

Viikunalla vähemmän on usein enemmän. Kun sitä ei kastella liikaa, se muodostaa lujemman ja paremmin tuleentuneen puuaineksen, jolla on paremmat mahdollisuudet kestää talven kylmyyttä. Istutus seinustalle tai muuhun suojaisaan nurkkaukseen on usein suuri etu.

Sadonkorjuun jälkeen puuta kannattaa leikata niin, että se on helppo suojata talveksi. Vanhemmilla yksilöillä oksia lyhennetään noin 2,5 metrin korkeuteen. Nuoret, joustavat versot voi taivuttaa maahan ja peittää oljella, havuilla tai lehtikerroksella. Lopuksi kaiken voi kietoa hengittävään hallaharsoon, jotta alle ei muodostu hometta.

Hyvin valmisteltu viikuna voi sopivalla suojauksella selvitä jopa noin −25 °C:n pakkasista.

Tunnetun English Brown Turkey -lajikkeen lisäksi myös Black Royal, Black Mission ja White Royal ovat osoittautuneet toimiviksi. Jos siis etsit hedelmäpuuta, joka kestää kuivempaa kesää ja antaa samalla puutarhalle epätavanomaista ilmettä, juuri nämä eksoottisemmat lajit voivat olla mieluisa yllätys.

Lähde: Zahrádkářská poradna, Gardening Know How, Pestrá zahrada, Pestrazahrada.cz