Älä leikkaa saksanpähkinäpuuta keväällä, puu vuotaa mahlaa ja haavat paranevat huonosti

Saksanpähkinäpuu on kookas lehtensä pudottava hedelmäpuu, joka sopii parhaiten väljiin, isompiin pihoihin. Se voi kasvaa huomattavan korkeaksi ja leveäksi, joten sen tuleva koko kannattaa ottaa huomioon jo istutusvaiheessa. Vaikka se näyttää majesteettiselta ja vie enemmän tilaa kuin tavalliset hedelmäpuut, se palkitsee viljelijän maukkailla pähkinöillä ja juurruttuaan se ei yleensä vaadi monimutkaista hoitoa. Vartetut puut alkavat tehdä satoa melko aikaisin, usein noin neljän vuoden kuluttua.

Millaiset olosuhteet saksanpähkinäpuu tarvitsee

Saksanpähkinäpuu kestää monenlaisia maita, mutta parhaiten se viihtyy ravinteikkaassa, hyvin vettä läpäisevässä ja samalla riittävän kosteassa multavassa savimaassa, jossa on runsaasti emäksisiä ainesosia. Sopimattomia ovat paikat, joihin pakkasilma jää seisomaan, sekä voimakkaalle tuulelle alttiit kasvupaikat. Keväthallat voivat nimittäin vaurioittaa nuoria lehtiä ja kukkia, mikä näkyy myöhemmin heikompana hedelmien muodostuksena.

Paras on täysi aurinko, vaikka nuoret puut sietävät jonkin aikaa myös kevyttä puolivarjoa. Onnistuneeseen juurtumiseen sopivat parhaiten pienemmät nuoret taimet, suunnilleen enintään kolmen metrin korkuiset. Saksanpähkinäpuulla on tärkeää olla vahingoittamatta pääjuurta (paalujuurta), joten ylikasvaneet tai ruukuissa liiaksi kiertyneet ja läpijuurtuneet taimet eivät yleensä ole hyviä.

Istutus ja puiden väliset etäisyydet

Paras istutusaika on myöhäissyksystä talveen. Puu ehtii silloin juurtua hyvin ennen voimakkaan kasvun alkua. Koska saksanpähkinäpuun latvus on usein leveä, sille on annettava reilusti tilaa. Yksittäisten puiden väliksi suositellaan noin 12–18 metriä.

Istutuksen jälkeen puu on hyvä tukea tukikeppiin tukevasti. Ensimmäisinä vuosina se tarvitsee säännöllistä kastelua etenkin kuivana keväänä ja kesänä. Kosteuden säilymistä auttaa paljon hyvin maatuneen kompostin kerros rungon ympärillä. Kate myös hillitsee rikkakasvien kasvua ja parantaa maan rakennetta.

Lannoitus ja kasvun tukeminen

Terveen kasvun ja hyvän sadon varmistamiseksi ravinteita kannattaa täydentää vuosittain. Helmikuun lopulla voi käyttää tasapainoista lannoitetta ja maaliskuun vaihteessa lisätä typpeä esimerkiksi ammoniumsulfaatin muodossa. Vaihtoehtona käy myös kuivattu kananlanta. Nuoret puut hyötyvät säännöllisestä hoidosta enemmän kuin vanhemmat yksilöt, jotka ovat jo usein sitkeämpiä ja omavaraisempia.

Pölytys ja hedelmien muodostuminen

Osa saksanpähkinäpuun lajikkeista on osittain itsepölytteisiä, joten ne pystyvät tuottamaan satoa myös ilman toista puuta. Sato on silti yleensä selvästi parempi, jos lähettyvillä kasvaa toinen lajike ja pölytys tapahtuu ristiin. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun tavoitteena on säännöllinen ja runsas sato.

Sadonkorjuu ja pähkinöiden oikea kuivaus

Pähkinät kypsyvät syksyllä. Ne ovat kovan kuoren sisällä, ja kuoren päällä on vihreä, myöhemmin tummuva kuituinen kuoriosa. Kun hedelmät kypsyvät, ulkokuori alkaa halkeilla. Tuoreita pähkinöitä voi toki syödä heti, mutta sisus on usein vähemmän miellyttävä ja joskus jopa kumimainen. Siksi ne kuivataan paljon useammin.

Ennen varastointia on hyvä rikkoa muutama ensimmäinen pähkinä ja varmistaa, että ydin on kehittynyt täyteen. Jos näin on, hedelmistä poistetaan kuituisen ulkokuoren jäänteet, muuten homehtumisriski kasvaa. Puhdistuksessa on järkevää käyttää käsineitä, sillä kuoriosa värjää ihon voimakkaasti. Pähkinät kuivataan sen jälkeen loppuun matalassa lämpötilassa, enintään noin 40 °C:ssa, ja säilytetään viileässä ja kuivassa paikassa.

Satoa kannattaa kerätä vähitellen päivittäin, sillä maahan pudonneet pähkinät löytävät nopeasti linnut ja oravat. Viileämmillä alueilla pähkinät eivät välttämättä ehdi värittyä ja kypsyä täysin. Tällaisia hedelmiä voi hyödyntää vielä vihreinä, esimerkiksi säilöttynä, mutta vain siihen asti kunnes ulkokuori kovettuu. Ylikypsät yksilöt, joiden kuori on pehmennyt ja mustunut, eivät sen sijaan ole ihanteellisia, koska ne voivat heikentää ytimen makua.

Leikkaus ja latvuksen muotoilu

Saksanpähkinäpuuta voi kasvattaa selkeällä keskijohteella, tai sitä voi muotoilla haaromaan enemmän sivuille. Latvajohteen poistaminen auttaa muodostamaan leveämmän latvuksen ja samalla osittain rajoittaa puun lopullista kokoa. Sivuverson kärkiä voi latvoa noin viidennen–kuudennen lehden yläpuolelta, mikä edistää tiheämpää kasvua.

Säännöllinen leikkaus ei yleensä ole tarpeen. Useimmiten riittää kuivien, vaurioituneiden tai huonosti risteävien oksien poistaminen. Ajoitus on olennaista. Saksanpähkinäpuu vuotaa helposti runsaasti mahlaa leikkaushaavoista, joten sitä leikataan keskikesästä alkusyksyyn. Liian syvä tai raju toimenpide rasittaa puuta ja se sietää sitä huonosti.

Saksanpähkinäpuun lisääminen

Lisäys pistokkaista ei ole kovin luotettava, koska juurtuminen jää usein heikoksi. Nimettyjä lajikkeita lisätäänkin useammin varttamalla tai silmuvarttamalla jalopähkinän tai mustapähkinän siementaimiin. Jos puun haluaa kasvattaa siemenestä, voi kylvää tuoreita pähkinöitä vihreän kuoriosan poistamisen jälkeen hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan. Siemenet laitetaan noin kolmen senttimetrin syvyyteen. Nuoria siementaimia voi myöhemmin käyttää perusrunkona jalommille lajikkeille.

Suositeltuja lajikkeita kotipihaan

Suosittuihin lajikkeisiin kuuluu Broadview, joka kasvaa hitaammin, on kasvutavaltaan kompaktimpi ja on usein taudinkestävä. Se antaa monesti runsaan sadon keskikokoisia ja laadukkaita pähkinöitä jo muutaman vuoden kuluttua. Huomionarvoinen on myös Buccaneer, nopeammin kasvava ja pystympimuotoinen lajike. Se on itsepölytteinen ja alkaa tehdä satoa noin neljän vuoden kuluttua. Uudempi lajike on Lara, jota arvostetaan kestävyyden ja suurten pähkinöiden vuoksi; puu kasvaa keskivoimakkaasti.

Mahdolliset ongelmat kasvatuksessa

Vaikka saksanpähkinäpuu on yleensä melko kestävä, tiettyjä ongelmia voi ilmetä. Suurta vahinkoa sadolle aiheuttavat oravat, jotka pystyvät keräämään lähes kaikki pähkinät ennen puutarhuria. Apua voi olla rungon suojaamisesta sileällä muovisuojalla sekä alimpien oksien nostamisesta niin korkealle, että tuholaisten on vaikeampi päästä latvukseen.

Lehdissä voi esiintyä äkämiä tai laikkuja, esimerkiksi antraknoosia tai muita sienitauteja. Kemiallinen torjunta ei yleensä ole tavanomainen ratkaisu; tärkeämpää on saastuneiden lehtien huolellinen kerääminen ja poistaminen, jolloin taudin elinkierto katkeaa. Yksittäistapauksissa hedelmiä voivat vaurioittaa myös kääriäiset.

Saksanpähkinäpuun vaikutus muihin kasveihin

Saksanpähkinäpuut vapauttavat maahan yhdisteitä, jotka voivat jarruttaa joidenkin muiden kasvilajien kasvua. Ilmiötä kutsutaan allelopatiaksi. Jalopähkinällä vaikutus on yleensä lievempi kuin mustapähkinällä, mutta se on silti hyvä huomioida istutuksia suunniteltaessa. Herkemmin voivat reagoida esimerkiksi tomaatit tai omenapuut.

Saksanpähkinäpuu on puu vuosikymmeniksi. Kun se saa riittävästi tilaa, aurinkoa ja suojan myöhäishalloilta, siitä tulee arvokas osa puutarhaa ja säännöllinen laadukkaiden pähkinöiden lähde.

Lähde: RHS, The Spruce, Pestrazahrada.cz