Näin suojaat tämän vuoden runsaan luumusadon luumukääriäiseltä ja monilioosilta ajoissa

Luumut eli luumupuut voivat olla tänä vuonna kirjaimellisesti hedelmistä raskaat, mutta kesäkuun vaihteessa alkaa jakso, jolloin luumukääriäinen iskee niihin useimmin. Jos torjunta tehdään liian myöhään, tuholainen ehtii pilata suuren osan sadosta. Terveiden luumujen sijaan puun alle päätyy ennenaikaisesti värittyneitä, madonsyömiä ja mätänevää hedelmiä, ja kuoreen ilmestyy usein myös tyypillinen tahmea pihkapisara.

Miten luumukääriäinen toimii ja milloin se iskee

Luumukääriäinen on huomaamaton perhonen, mutta vahingot aiheuttavat sen toukat. Talvehtijana on toukka, joka piileskelee kotelokopassa kaarnan alla tai rungon raoissa. Keväällä se kehittyy eteenpäin, ja kasvukauden aikana esiintyy yleensä kaksi selvää saastunta-aaltoa.

Ensimmäinen saastunta-aalto loppukeväällä ja kesäkuussa

Aikuiset alkavat lentää jo toukokuun lopulla ja munivat pieniin vihreisiin hedelmiin. Kriittinen hetki on toukkien kuoriutuminen, usein kesäkuun puolivälissä. Heti kun toukka jyrsii tiensä kuoren läpi, se on hedelmän sisällä suojassa, ja tavallinen ruiskutus osuu siihen vain vaikeasti. Se vioittaa kiven ympäristöä ja kanta-aluetta, luumu lakkaa kasvamasta, värittyy ennenaikaisesti ja putoaa.

Toinen aalto heinä–elokuussa on usein vielä tuhoisampi

Kesällä seuraava sukupolvi hyökkää jo lähes kypsiin hedelmiin. Maltoon syntyy käytäviä, jotka täyttyvät tummasta ulosteesta, ja juuri silloin ilmestyvät klassiset madonsyömät luumut, jotka pehmenevät nopeasti, pilaantuvat ja menettävät makunsa.

Yleisin saastunnan merkki näkyy pihkavuotona

Tyypillinen oire on kuorella näkyvä läpikuultava, tahmea pisara, joka näyttää pihkalta. Hedelmä yrittää näin umpeuttaa toukan tunkeutumisesta syntyneen vaurion. Jos näet tällaisia pisaroita vihreissä luumuissa, tuholainen on yleensä jo sisällä ja torjunnan ajoitus on todennäköisesti mennyt ohi.

Toukkien tekemät vauriot avaavat tien monilioosille

Madonsyönti on ongelma jo itsessään, mutta vielä pahempaa on se, että rikkoutunut kuori toimii sisäänkäyntinä sienitaudeille. Yleisimmin mukaan tulee monilian aiheuttama hedelmämätä. Kun itiöt pääsevät maltoon, luumu alkaa mädäntyä nopeasti jo puussa, siihen ilmestyy ruskeita laikkuja ja myöhemmin harmaita itiöpesäkkeitä. Tartunta leviää helposti hedelmien kosketuksesta toisiinsa tertuissa, joten se voi tuhota kokonaisia ryppäitä, jotka mustuvat, kuivuvat tai putoavat nurmeen.

Onnistumisen avain on ajoitus, ei ruiskutuksen “voimakkuus”

Luumukääriäistä vastaan ei kannata ryhtyä toimiin silloin, kun hedelmät ovat jo madonsyömiä. Ratkaisevaa on osua lyhyeen ikkunaan, jolloin toukat ovat juuri kuoriutumassa munista eivätkä ole vielä ehtineet porautua hedelmään. Käytännössä auttaa perhosten lennon tarkkailu ja paikallisten varoitusten seuraaminen tai omat pyydykset, koska sää siirtää ajankohtia alueen ja vuoden mukaan.

Kemiallinen torjunta, kun tarvitset nopean ja tarkan toimenpiteen

Hyönteismyrkkyjen kohdalla järkevin ajankohta on toukkien kuoriutuminen, ei heti ensimmäisten perhosten havaitseminen. Käytetään systeemisiä valmisteita, jotka imeytyvät kasvikudoksiin ja pystyvät osumaan toukkaan myös ensimmäisen nakertelun jälkeen, sekä kosketusvaikutteisia, nopeasti tehoavia valmisteita. Kosketusruiskutuksissa on tärkeää huomioida lämpötila, sillä helteessä teho voi heiketä, joten turvallisempaa on ruiskuttaa myöhään illalla.

Jos juuri ennen kypsymistä tulee sitkeitä sateita, kannattaa samalla varautua hedelmämätään ja valita myös sienitautitorjunta, jotta mätä ei pääse leviämään laajasti vaurioituneissa hedelmissä.

Hellävaraisemmat ja luomuun sopivat keinot ilman kovaa kemiaa

Jos et halua käyttää synteettisiä hyönteismyrkkyjä, voit valita biologisia menetelmiä. Yleinen vaihtoehto ovat Trichogramma-suvun loispistiäiset, jotka etsivät kääriäisen munia ja tuhoavat ne ennen kuin toukka ehtii kuoriutua. Toinen mahdollisuus on Bacillus thuringiensis -bakteeriin perustuva ruiskute, joka tehoaa syömisen kautta ja on turvallinen ihmiselle ja hyötyhyönteisille. Tukitoimena voidaan käyttää myös luumujen tuoksun “peittämistä” voimakkailla karvasyrttiuutteilla, esimerkiksi koiruoholla tai pietaryrtillä, koska perhoset suunnistavat puulle pitkälti hajun perusteella.

Mitä tehdä tilanteen mukaan puussa

Perhosten lentoa illalla latvuksessa

Ripusta feromonipyydyksiä. Ne palvelevat ennen kaikkea seurantaa eli auttavat huomaamaan, milloin lento alkaa voimistua ja milloin toukkien kuoriutuminen lähestyy.

Toukkien kuoriutumisen alku ja ensimmäiset pienet jäljet kuorella

Tämä on paras hetki torjuntaan, valitsitpa kemiallisen suojauksen tai biologisen bakteerivalmisteen. Muutaman päivän viive tarkoittaa usein sitä, että toukat ovat jo turvallisesti hedelmien sisällä.

Pihkavuoto ja pihkamaiset pisarat vihreissä luumuissa

Tässä vaiheessa ruiskutukseen on yleensä myöhäistä. Saastuneet hedelmät on parasta poimia käsin ja hävittää ennen kuin toukka poistuu hedelmästä.

Monilioosi ja näkyvät mädäntymislaikut harmaine itiöpesäkkeineen

Poista heti kaikki saastuneet luumut sekä puusta että maasta. Kovan tautipaineen vallitessa on perusteltua ennaltaehkäisevä käsittely hedelmämätää vastaan ja ennen kaikkea huolellinen hygienia hedelmätarhassa.

Tärkeintä on pudonneiden hedelmien siivoaminen

Kerää mahdollisimman nopeasti jokainen luumu, joka pehmenee ennenaikaisesti, tummuu tai putoaa, ja hävitä se. Älä jätä niitä puun alle mätänemään äläkä laita tavalliseen kompostiin. Toukat voivat poistua hedelmästä, piiloutua kaarnan alle, koteloitua ja palata kesän aikana uutena saastunta-aaltona, joka viimeistelee vahingot loppusadolle.

Lähde: Gardening Know How, Záhrada, Gardenia, Pestrazahrada.cz