Myöhään tehty syysruokinta heikentää koko mehiläisyhdyskuntaa

Mehiläisyhdyskunnan onnistunut talvehtiminen riippuu ennen kaikkea siitä, onko pesässä riittävästi laadukkaita varastoja. Mehiläiset kuluttavat vuoden mittaan runsaasti energiaa, ja hunaja, jonka mehiläishoitaja ottaa talteen, täytyy korvata. Jos tämä laiminlyödään, talvikuukausina uhkana on yhdyskunnan heikkeneminen tai jopa nälkään kuoleminen. Vahva ja hyvin varustettu yhdyskunta lähtee keväällä nopeammin kasvuun ja on valmis hyödyntämään ensimmäiset mesilähteet.

Yksi mehiläisyhdyskunta voi kuluttaa kauden aikana kymmeniä kiloja varastoja. Siksi ei riitä, että ajatellaan vain hunajan linkousta, vaan myös sitä, mitä pesään jää itse mehiläisille. Juuri järkevä lisäruokinta on yksi vastuullisen mehiläishoidon perusasioista.

Paras ajankohta syysruokintaan

Ratkaisevaa on ajoitus. Varastoja kannattaa täydentää jo elokuun alussa tai pian viimeisen suuremman sadonkorjuun jälkeen. Syy on yksinkertainen. Tähän aikaan alkaa kuoriutua talvimehiläisiä, jotka poikkeavat kesäsukupolvesta pidemmän eliniän ja kylmien kuukausien kestokyvyn ansiosta. Näitä mehiläisiä ei pitäisi rasittaa suurten sokeriliuospaljouden käsittelyllä.

Jos ruokinta tehdään myöhään, suuri osa työstä siirtyy juuri talvimehiläisille. Se voi heikentää koko yhteisöä jo ennen pakkasten tuloa. Ajoissa tehty ruokinta taas mahdollistaa sen, että valtaosan käsittelystä hoitavat kesämehiläiset, jotka joka tapauksessa eläisivät enää vain lyhyen aikaa.

Kuinka paljon varastoja mehiläiset tarvitsevat

Ruoan tarve riippuu yhdyskunnan vahvuudesta, pesätyypistä ja talven kulusta, mutta yleisesti arvioidaan noin 30 kilogrammaa varastoja yhtä yhdyskuntaa kohti. Osa varastoista olisi hyvä olla luonnollista hunajaa, mieluiten noin 15 kilogrammaa laadukasta kukkahunajaa. Loput voidaan täydentää sokeriliuoksella.

On erittäin tärkeää erottaa hunajalaadut toisistaan. Talvehtimiseen sopii kukkahunaja, kun taas mesikastehunaja voi olla ongelmallista. Se sisältää enemmän vaikeasti sulavia aineita, jotka kuormittavat mehiläisten ruoansulatusta. Talvella, kun mehiläiset eivät pääse normaalisti ulos ulostamaan, tämä voi aiheuttaa ongelmia ja pesän likaantumista.

Mikä sokeri ja mikä seossuhde kannattaa valita

Talviruokinnassa käytetään useimmiten valkoista sokeria veteen liuotettuna. Sopii sekä kidesokeri että hienompi sokeri, kunhan se liukenee hyvin. Ruskeaa sokeria ei yleensä suositella, koska siinä on enemmän epäpuhtauksia ja sulamattomia aineita kuin valkoisessa sokerissa.

Yleisimmin suositeltu seossuhde syksyn varastojen täydentämiseen on 3 osaa sokeria ja 2 osaa vettä. Tällainen liuos on riittävän väkevää ja mehiläiset ottavat sen hyvin vastaan. Joskus mainitaan myös suhde 2:3 sokerin hyväksi, ja periaate on käytännössä sama eli paksumpi liuos, joka on tarkoitettu talvivarastojen muodostamiseen.

Keväällä taas, kun tavoitteena on enemmänkin kannustaa sikiöintiä kuin kerryttää suuria varastoja, käytetään laimeampaa seosta suhteessa 1:1. Se aktivoi yhdyskuntaa ja jäljittelee luonnosta tulevaa tasaista nektarivirtaa.

Sokeriliuoksen valmistus käytännössä

Pienemmille mehiläishoitajille riittää liuoksen tekeminen kotona kattilassa tai pienemmissä astioissa. Suuremmalla pesämäärällä käytännöllisempää on käyttää tynnyriä, kannua tai muuta isompaa astiaa, jossa sokerin saa sekoitettua kerralla suurempaan määrään. Liuos voidaan tehdä lämpimään tai kylmään veteen, mutta tärkeintä on huolellinen sekoitus ja sokerin täydellinen liukeneminen.

Valmistuksen jälkeen seoksen kannattaa antaa jäähtyä sopivaan lämpötilaan. Osa mehiläishoitajista lisää liuokseen pienen määrän etikkaa tai yrttiuutteita, koska seos tuoksuu miellyttävämmin ja vesi ikään kuin hieman hygienisoituu. Perusta on kuitenkin yksinkertainen ja puhdas liuos ilman turhia lisäaineita.

Talviruokinnassa tärkeintä on oikea-aikaisuus, riittävä varastomäärä ja hyvin sulava ravinto.

Miten liuos annetaan pesään turvallisesti

Ruokinnassa on estettävä ryöstely yhdyskuntien välillä. Jos vieraat mehiläiset pääsevät ruokaan, seurauksena voi olla heikentyneen pesän ryöstö ja suuret menetykset. Siksi ruokintalaite on sijoitettava niin, että siihen pääsevät käsiksi vain kyseisen yhdyskunnan mehiläiset.

Perinteinen vaihtoehto on tihkuva lasipurkki, jossa on pienillä rei’illä varustettu kansi. Täytön jälkeen purkki käännetään suu alaspäin ja asetetaan yhdyskunnan yläpuolelle niin, että mehiläiset voivat ottaa liuosta vähitellen. Toinen vaihtoehto ovat muoviset tai kattoon sijoitettavat ruokintalaitteet suoraan pesän sisällä.

Osa mehiläishoitajista käyttää myös ämpäreitä, joissa on oljesta tai muusta sopivasta materiaalista tehty kelluke. Kelluke estää mehiläisten hukkumisen ja mahdollistaa suuremman annoksen antamisen kerralla. Tämä säästää aikaa ja vähentää käyntejä tarhalla. Tärkeintä on kuitenkin aina, että ruokinta on turvallista, puhdasta eikä anna vieraille mehiläisille pääsyä ruokaan.

Talvehtiminen hunajalla ja sokerivarastoilla

Luonnollisin vaihtoehto on jättää mehiläisille osa niiden omasta hunajasta. Se sisältää myös muita aineita, joita pelkässä sokeriliuoksessa ei ole. Käytännössä usein yhdistetään pesään jätetty kukkahunaja ja sokerivarastojen täydentäminen. Tällainen toimintatapa on taloudellisesti järkevä ja samalla mehiläisille hyvin käyttökelpoinen.

Mehiläiset muokkaavat sokeriliuosta itse entsyymien avulla ja varastoivat sen kennoihin energiavarastoksi. Talvella se palvelee ennen kaikkea lämmön ylläpitoa ja talvipallon elossapitoa. Kun liuos on valmistettu oikein ja annettu ajoissa, se on tavallinen ja toimivaksi todettu tapa syysruokintaan.

Kevätkannustelu ja ero syysruokintaan

On hyvä erottaa kaksi asiaa. Syysruokinta on tarkoitettu varastojen tekemiseen pitkää mesettömän ajan jaksoa varten, kun taas kevätkannustelun tavoitteena on tukea yhdyskunnan kehittymistä. Keväällä annetaan siksi pienempiä ja tiheämpiä annoksia, yleensä suhteessa 1:1, tai käytetään hunaja-sokeritaikinaa.

Säännölliset pienet makean liuoksen lisäykset luovat vaikutelman jatkuvasta mesituonnista. Emo reagoi tähän munimalla vilkkaammin ja yhdyskunta kehittyy nopeammin. Tämä on hyödyllistä erityisesti jaokkeille tai silloin, kun keväinen ravintotarjonta on niukkaa.

Mihin syysruokinnassa kannattaa kiinnittää huomiota

Tyypillisiä virheitä ovat myöhäinen ruokinta, liian vähäinen varastomäärä tai pesään jätetty talvehtimiseen sopimaton hunaja. Riskinä on myös heikkolaatuisten raaka-aineiden tai likaisten astioiden käyttö. Lisäksi jokainen yhdyskunta on arvioitava yksilöllisesti, sillä peittävyys ja kulutus voivat vaihdella.

Hyvin toteutettu syysruokinta on yksi ratkaisevista edellytyksistä sille, että mehiläiset selviävät talvesta vahvoina ja lähtevät keväällä nopeasti kasvuun. Juuri silloin näkyy, että huolellisella syksyisellä valmistelulla on koko seuraavan mehiläishoitovuoden kannalta ratkaiseva merkitys.

Lähde: National Bee Unit, Perfect Bee, Pestrazahrada.cz