Katetta fiksusti, säästät vettä, hillitset rikkaruohoja ja parannat maan rakennetta

Kate on vapaasti levitetty kerros tai asetettu materiaali, joka peittää maanpinnan. Sitä käytetään paljaalle maalle penkeissä sekä kasvualustan pinnalle ruukuissa. Yleisin tavoite on säilyttää kosteus, rajoittaa rikkakasvien kasvua ja parantaa vähitellen maan kasvukuntoa. Samalla kate yhtenäistää istutusalueen ilmettä ja vähentää aikaa, joka muuten kuluisi kasteluun ja kitkentään.

Oikein valittu ja levitetty kate auttaa kesällä vähentämään maan kuivumista, ja talvella se puolestaan helpottaa sateiden imeytymistä maahan sekä voi suojata juuria lämpötilan vaihteluilta. Rikkakasvien siemenet itävät huonommin ilman valoa, joten kate toimii luonnollisena esteenä. Syötävillä kasveilla se lisäksi muodostaa suojakerroksen, joka estää hedelmiä ja marjoja lepäämästä suoraan maata vasten.

Katteen tärkeimmät hyödyt käytännössä

Katetus yhdistetään usein ennen kaikkea veden säästämiseen, mutta vaikutuksia on enemmän. Pintakerros vähentää haihtumista, jolloin vesi pysyy pidempään juuristovyöhykkeessä ja kasteluväli pitenee. Samalla kate tasaa lämpötilan ääri-ilmiöitä, mikä on hyödyllistä sekä kesähelteillä että talvikaudella. Osa katemateriaaleista lisää maahan orgaanista ainesta ja ravinteita, mikä tukee maan pieneliötoimintaa ja parantaa maan mururakennetta.

Joissakin materiaaleissa huomioidaan myös lisähyödyt, kuten koristeellisuus tai auringon säteilyn lievä heijastus tai sitominen. Tummat pinnat lämpenevät keväällä nopeammin, kun taas vaaleammat voivat paahtavina päivinä suojata juuria paremmin ylikuumenemiselta.

Biohajoavat katteet

Orgaaniset, biohajoavat katteet hajoavat vähitellen ja muuttuvat osaksi maata. Näin ne lisäävät luonnollisesti orgaanisen aineksen määrää ja voivat parantaa sekä maan vedenpidätyskykyä että kuohkeutta. Käytännön puolella on myös se, että kun kerros maatunut, se pitää uusia, koska se häviää ja ohenee ajan myötä.

Yleisesti käytettyjä materiaaleja ovat laadukas puutarhakomposti, lehtikomposti, hyvin palanut lanta, hake, kuorikate, olki esimerkiksi mansikalla tai myös merilevä. Tärkeää on, ettei orgaaninen materiaali ole saastunut rikkakasvien siemenillä tai sairaiden kasvien jätteillä, jotta ongelmat eivät siirtyisi vahingossa penkkeihin.

Hajoamattomat katteet ja peitekerrokset

Hajoamattomat katteet eivät varsinaisesti ravitse maata eivätkä merkittävästi paranna sen rakennetta, mutta ne hillitsevät usein rikkakasveja erinomaisesti ja vähentävät haihtumista. Lisäksi ne voivat olla hyvin näyttäviä, minkä vuoksi penkeissä ja ruukuissa käytetään erilaisia kivikatetta. Käytännössä tämä voi olla liuskekivi, singeli, sora, kivituhka ja muu koristekiviaines, tai ruukkukasvatuksessa myös simpukankuoret tai vastaavat inertit materiaalit.

Keinomateriaalien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkin muovit vanhenevat puutarhassa, murenevat ja voivat jättää ei-toivottuja jäänteitä. Jos käytät katekangasta tai peitekangasta uusilla alueilla, oleellista on valita vettä läpäisevä vaihtoehto. Vettä läpäisemätön kerros voi aiheuttaa veden valumista pintaa pitkin ja kuivatusongelmia muualla pihalla. Pelkkä kangas ei yleensä ole kovin miellyttävä katsella, joten se peitetään usein ohuella kuori- tai kiviaineskerroksella, jotta se sulautuu paremmin puutarhaan.

Milloin kate on paras lisätä

Katetta lisätään useimmiten kevään puolivälistä loppukevääseen sekä syksyllä. Keväällä etuna on, etteivät monet yksivuotiset rikkakasvit ole vielä ehtineet itää, ja perennat ovat usein vasta aloittamassa kasvua. Syksy sopii tilanteeseen, jossa kasvit valmistautuvat lepoon ja penkkejä laitetaan talvikuntoon.

Uusissa istutuksissa ei kuitenkaan tarvitse odottaa tiettyä vuodenaikaa. Jos tavoitteena on vähentää rikkakasveja ja tasata kosteutta, katetta voi käyttää käytännössä milloin tahansa vuoden aikana, kun maa ei ole jäässä ja saat materiaalin levitettyä kostealle maalle.

Näin levität katteen oikein, jotta se toimii

Ensin penkki pitää puhdistaa rikkakasveista, ja kate levitetään kostealle maalle. Orgaanisilla katteilla riittävä kerrospaksuus on ratkaiseva. Jotta vaikutus näkyy, kannattaa tähdätä vähintään 5 cm:iin, mieluiten noin 7,5 cm:iin. Liian ohut kerros päästää valon läpi ja rikkakasvit löytävät nopeasti tiensä ylös, ja lisäksi ohut kate kuivuu nopeammin.

Koko penkkiä katettaessa varo peittämästä matalia kasveja niin, että ne tukehtuvat. Puiden ja pensaiden kohdalla on tärkeää kasata materiaali niin, että rungon tai vartta ympäröi selkeä väli. Suoraan kuorta vasten painettu kate voi pitää liikaa kosteutta ja aiheuttaa kudosten pehmenemistä, mikä lisää tautiriskiä. Yksittäisillä puilla ja kookkailla pensailla toimii hyvin, kun katetta levitetään vähintään latvuksen reunan kohdalle asti, sillä juuri siellä on usein merkittävä osa aktiivisista juurista.

Jos perustat uuden penkin ja käytät peitekangasta, siihen voi tehdä viillot ja istuttaa suoraan kankaan läpi. Sen jälkeen pinnan voi viimeistellä koristekerroksella, joka samalla auttaa pitämään kankaan paikoillaan.

Milloin katetta kannattaa vähentää tai jättää pois

Kaikki kasvit eivät pidä siitä, että tyvialue pysyy pitkään kosteana. Joillakin maanpeittävillä välimerellisillä lajeilla, esimerkiksi tietyillä ajuruohoilla, kate voi pidättää liikaa vettä varsien ja lehtien ympärillä. Tällöin on usein käytännöllisempää jättää pinta avoimemmaksi tai valita kuiva, ilmavampi materiaali ja levittää se selkeämmällä etäisyydellä kasveista.

Mahdolliset ongelmat ja miten ne vältetään

Kate on yleensä ongelmaton, kun se levitetään oikein. Yleisin virhe on suora kosketus puuvartisten runkoihin ja varsiin, mikä voi edistää lahoamista ja sitä kautta infektioita. Toinen riski liittyy materiaalin laatuun. Vähemmän luotettavista lähteistä voi päätyä puutarhaan rikkasiemeniä, tuholaisia tai tauteja. Hakkeen kohdalla mainitaan joskus myös pieni riski vakavampien maaperäongelmien kulkeutumisesta, joten materiaali kannattaa hankkia luotettavasta lähteestä eikä liioitella täysin tuoreiden jätteiden käyttöä.

Vastahaketettu puu tai aivan tuore leikkuuruuho voi lisätä mikrobitoimintaa, mutta hajoamisen aikana mikrobit voivat kuluttaa maasta käyttökelpoista typpeä. Kasvit voivat silloin kärsiä tilapäisestä typenpuutteesta. Jos materiaali on hyvin tuoretta, on järkevää antaa sen levätä muutama viikko ja käyttää vasta sen jälkeen.

Katetuksen jälkeen alussa voi olla tarpeen kastella niin, että vesi todella pääsee kerroksen läpi juurille. Pitkällä aikavälillä kate kuitenkin auttaa sateita imeytymään paremmin ja vähentää haihtumista selvästi, joten kastelun tarve yleensä vähenee. Lannoitteita ei tarvitse poistaa ennen levitystä; niitä ripotellaan tavallisesti pinnalle loppu-talvella, ja sade huuhtelee ne vähitellen maahan.

Mahdolliset rikkakasvit on paras nyhtää käsin. Kuokkiminen voi vahingoittaa perennojen ja puuvartisten juuria pinnan alla. Kun kate vähitellen maatunee, riittää uuden kerroksen lisääminen. Kiviaineksella voi käydä niin, että jos kerros on liian ohut, se sekoittuu maahan ja pinnalle juurtuu helpommin rikkakasveja.

Orgaanisilla katteilla on tavallista, että maassa tai katteessa näkyy valkoista rihmamaista sienirihmastoa. Useimmiten kyse on harmittomista sienistä, jotka osallistuvat orgaanisen aineksen hajotukseen. Katetta ei tarvitse poistaa eikä maata kaivella; useimmissa tapauksissa se on luonnollinen ja hyödyllinen prosessi.

Kuinka paljon vettä katteella voi säästää

Orgaaninen kate muuttuu ajan myötä aineksiksi, jotka parantavat maan kykyä pidättää ja käyttää vettä. Välittömän haihtumisen vähentymisen lisäksi se tuo pitkäkestoisemman hyödyn parempana maan rakenteena ja suurempana humuspitoisuutena. Käytännössä tämä tarkoittaa pienempiä kosteuden vaihteluita ja penkkien parempaa kuivuudenkestävyyttä, mikä helpottaa siirtymistä säästävämpiin kastelutapoihin ja sadeveden tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Lähde: Rhs, Almanac , Pestrazahrada.cz