Elokuusta alkaen pihalle saa rakentaa enemmän ilman lupaa mutta kaivojen ja pienpuhdistamojen vaatimukset kiristyvät

Elokuusta 2026 alkaen omakotitalojen ja pihojen omistajia koskevat muutokset, jotka liittyvät sekä tavallisiin piharakennelmiin että veden käyttöön. Kevennykset koskevat ennen kaikkea pienempiä kohteita, kuten pergoloita, pihakatoksia tai pihavajoja. Toisaalta valtion tiukempi linja kohdistuu kaivoihin ja kotitalouksien jätevesien pienpuhdistamoihin, joissa painotetaan aiempaa enemmän ammattitaitoa, turvallisuutta ja pohjavesien suojaa.

Ennen kuin ryhdyt suunnittelemaan, kannattaa tutustua yleisten säännösten lisäksi myös paikallisiin määräyksiin. Kunnan kaavoitus ja erilaiset suojavyöhykkeet asettavat usein lakia tiukempia rajoja, ja ne voivat vaikuttaa sekä rakennelman sijoitteluun että ulkoasuun.

Yhä useamman piharakennelman voi tehdä ilman lupaa tai ilmoitusta

Merkittävä uudistus tulee rakentamislain muutoksesta. Se laajentaa niiden vähäisten rakennelmien joukkoa, jotka voidaan toteuttaa omakotitalon tontilla ilman rakennuslupaa ja ilman ilmoitusta. Samalla kokoraja nousee 60 m²:n kerrosalattomaan rakennettuun pinta-alaan, kun aiemmin käytännössä toimittiin usein 40 m²:n rajalla.

Hallinnon keventyminen ei silti tarkoita täyttä vapautta. Rakennelman on täytettävä sille asetetut ehdot sekä luonteen että mitoituksen osalta. Enimmäiskorkeutena pidetään edelleen 5 metriä, ja rakennelmassa saa olla korkeintaan yksi maanpäällinen kerros. Tärkeää on myös ei-kaupallinen käyttö. Tähän kevyempään menettelyyn kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi pergolat, katokset, kasvihuoneet, huvimajat ja pihavajat.

Etäisyydet tontin rajoihin ovat yhä tärkeitä

Vaikka monia asioita voi toteuttaa aiempaa helpommin, velvollisuus huomioida naapuritontit ja rakennusten sijoittamisen yleiset säännöt säilyy. Käytännössä pienten rakennelmien kohdalla sovelletaan usein vähintään 2 metrin etäisyyttä tontin rajasta, ellei määräyksissä tai kaavassa ole toisin.

Samalla lähtökohtana on, ettei tällainen vähäinen piharakennelma ole asumista varten. Siinä ei siis tulisi olla asuinhuoneita eikä saniteettitiloja. Viime kädessä paikalliset määräykset voivat ratkaista, esimerkiksi suojelualueilla, suojavyöhykkeillä tai alueilla, joilla on tiukemmat vaatimukset rakentamisen määrälle ja rakennusten ulkonäölle.

Kaivoihin ja kotitalouksien pienpuhdistamoihin tiukemmat vaatimukset

Kun pergoloiden ja piharakennusten osalta byrokratia vähenee, vesitaloushankkeissa sääntely tarkentuu. Kaivot ja kotitalouksien jätevesien pienpuhdistamot kuuluvat rakennelmiin, joissa edellytetään korkeampaa ammattiosaamista. Uusi sääntely korostaa, että toteutuksen tulee tapahtua rakentamisalan urakoitsijan ja pätevän asiantuntijan ohjauksessa.

Tavoitteena on vähentää huonosti tehtyjen töiden riskejä, jotka voivat vaarantaa paitsi laitteiston toiminnan myös ympäristön. Kaivoissa kyse on erityisesti pohjaveden suojelusta ja likaantumisen ehkäisystä. Pienpuhdistamoissa painottuu lisäksi se, että toiminta täyttää jätevesien johtamista koskevat vaatimukset ja että laitteisto todella tekee sen, mihin se on tarkoitettu.

Vesilainsäädäntö ja pohjaveden oton valvonta

Rakentamissäännösten ohella kaivon omistajalle keskeinen on myös vesilainsäädäntö. Pohjaveden ottamisen tulee perustua voimassa olevaan vedenotto-oikeuteen tai lupaan, ellei kyseiseen tilanteeseen sovellu poikkeus. Viranomaiset voivat luvattomassa vedenotossa vaatia tilanteen korjaamista ja sääntöjen rikkomisesta määrätä seuraamuksia, joiden suuruus riippuu teon vakavuudesta ja olosuhteista.

Yleinen harhaluulo on, että vanha kaivo on automaattisesti kunnossa tai toisaalta automaattisesti laiton. Todellisuus on usein monimutkaisempi ja riippuu siitä, milloin kaivo on tehty, millaisia lupia tuolloin edellytettiin ja täyttyivätkö rakentamishetken ehdot. Siksi on järkevää tarkistaa kaivon status ja varmistaa, että dokumentaatio on kunnossa.

Sadevesi ja paine entistä säästäväisempään vedenhallintaan

Pihan ja rakentamisen päätöksiin vaikuttaa yhä enemmän myös hulevesi eli sade- ja sulamisvesi. Pitkään jatkunut suuntaus on pitää vesi siellä, minne se sataa, eikä johtaa sitä turhaan pois. Uudisrakentamisessa ja toisinaan myös isommissa taloremontissa korostuu yhä useammin imeyttäminen omalla tontilla tai sadeveden hyödyntäminen esimerkiksi kastelussa.

Tätä linjaa tukevat sekä kansalliset määräykset että laajempi EU:n ympäristöpolitiikka, joka tähtää vesivarojen suojeluun ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kiinteistönomistajat joutuvat aiempaa useammin pohtimaan viivytysratkaisuja, imeytystä ja tontin kokonaismuotoilua niin, ettei vesi häviä maisemasta turhaan.

Näin saat uusista säännöistä eniten irti

Monille omakotitalojen omistajille muutokset ovat myönteisiä, koska tavalliset piharakennelmat voi hoitaa aiempaa vähäisemmällä paperityöllä. Samalla kuitenkin korostuu tarve valvoa vesitalousrakenteita ja pohjaveden käyttöä, mikä tarkoittaa suurempia osaamisvaatimuksia ja suurempaa ongelmariskiä, jos velvollisuudet arvioidaan alakanttiin.

Ennen minkään piharakentamisen aloittamista kannattaa tarkistaa rakentamista koskevat säännöt, kunnan kaava sekä mahdolliset vesilainsäädännön ja suojavyöhykkeiden rajoitukset.

Kun perehtyy etukäteen, voi hyödyntää kevennykset siellä missä se on järkevää ja samalla välttää ikävyydet kaivojen, pienpuhdistamojen ja muiden veden ja ympäristön kannalta herkkien järjestelmien kanssa. Uudet säännöt helpottavat usein piharakentamista, mutta edellyttävät huolellisuutta silloin, kun kyse on vesivaroista.

Lähte: Lait ihmisille, Bumerang, Seznam zprávy

Lähde: Pestrazahrada.cz