Baikalinmaljakas kestää kuivuutta, kivikkoa ja rinnettä ja kukkii silti runsaasti

Baikalinmaljakas, latinaksi Scutellaria baicalensis, kuuluu kasveihin, joita on hyödynnetty rohdoskäytössä jo vuosisatojen ajan, ja sillä on merkittävä asema myös perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Se luetaan niin sanottuihin adaptogeenisiin kasveihin, eli lajeihin, joiden kykyä tukea elimistön stressinsietoa tutkitaan. Samalla sitä tarkastellaan tieteessä mahdollisten käyttökohteiden vuoksi joidenkin vakavien sairauksien tukevassa hoidossa. Siitä huolimatta se on suomalaisissakin pihoissa yhä melko harvinainen, vaikka se on verrattain helppo kasvattaa ja on selvästi koristeellinen.

Mistä se on peräisin ja missä siihen voi törmätä

Tämän monivuotisen kasvin alkuperä on Kaukoidässä, ja luonnonvaraisena se kasvaa esimerkiksi Kiinassa, Mongoliassa, Koreassa, Venäjällä sekä Pohjois-Vietnamissa. Vähitellen se on levinnyt myös muualle maailmaan etenkin kasvitieteellisten puutarhojen ja rohdoskasvikokoelmien kautta, joissa sitä kasvatetaan kiinnostavana lajina voimakkaan juuren ja näyttävien kukkien vuoksi.

Sinikukkainen perenna, jota hyönteiset suosivat

Baikalinmaljakas muodostaa hyvissä oloissa tiiviitä mättäitä, joissa on useita versoja. Kukinnan aikaan se kasvaa noin 40–50 senttimetrin korkuiseksi. Sillä on pitkänomaiset, suikeat lehdet, jotka asettuvat tiiviisti varteen ja näyttävät ryhdikkäiltä ilman erityistä hoitoa.

Kesällä ilmestyvät siniset kukat houkuttelevat mehiläisiä, perhosia ja muita pölyttäjiä. Puutarhassa tämä on käytännön etu, koska kasvi voi tukea hyödyllisiä hyönteisiä ajankohtana, jolloin osa muista lajeista ei enää kuki yhtä voimakkaasti.

Mielenkiintoista on myös se, että jo kukinnan aikaan kasvi muodostaa juurilleen silmuja, joista seuraavana kasvukautena kehittyy uusia versoja. Siksi se pystyy ajan myötä tuuheutumaan, jos kasvupaikka on sille sopiva.

Arvokkain osa piilee maan alla

Baikalinmaljakkaalla huomio kohdistuu ennen kaikkea juureen, koska juuri siellä vaikuttavia yhdisteitä on eniten. Arvostetuimmat ainesosat yhdistetään tavallisesti vanhempiin kasveihin, joilla on enemmän versoja. Pitoisuuksien kerrotaan usein olevan suurimmillaan keväällä ja jälleen kukinnan jälkeen.

Kerätyistä juurista, jotka ovat pinnaltaan ruskehtavia ja sisältä tyypillisen sitruunankeltaisia, valmistetaan erilaisia kotitekoisia valmisteita, useimmiten tinktuuroita. Kansanperinteessä mainitaan tuki kohonneeseen verenpaineeseen, hermoston rauhoittuminen ja allergiaoireiden lievittyminen. Kuivattuja juuria voi käyttää myös keitteen valmistukseen. Käyttö ei kuitenkaan välttämättä rajoitu juuriin, sillä tuoreita lehtiä lisätään joskus myös kevyisiin salaatteihin.

On tärkeää erottaa perinteinen käyttötapa siitä, mikä on luotettavasti osoitettu ihmisillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa.

Mitä juuri sisältää ja mihin tutkimus viittaa

Baikalinmaljakkaan juuri on biologisesti aktiivisten flavonoidien lähde; useimmin mainitaan baikaliini, baikaleiini ja wogoniini. Laboratorio- ja eläintutkimuksissa näille yhdisteille on kuvattu antioksidatiivista, tulehdusta hillitsevää ja allergiaoireita lievittävää vaikutusta. Tutkimuksen kohteena on myös mahdollinen suojaava vaikutus hermostoon ja maksaan sekä joissakin kokeissa vaikutus tiettyjä kasvainsolutyyppejä vastaan.

Toistaiseksi ei silti voida väittää, että kotitekoinen tinktuura tai keite baikalinmaljakkaasta parantaisi luotettavasti korkean verenpaineen, allergiat tai syöpäsairaudet. Selkeisiin johtopäätöksiin tarvitaan lisää ihmisillä tehtäviä kliinisiä tutkimuksia, joissa täsmennetään teho, turvallinen annostus ja mahdolliset yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa.

Millainen kasvupaikka sille sopii parhaiten

Luonnossa baikalinmaljakas kasvaa aurinkoisilla ja melko kuivilla rinteillä, aroalueilla sekä usein myös kivikkoisilla tai soraisilla paikoilla. Sitä tavataan myös korkeammilla seuduilla, mikä viittaa siihen, ettei se ole erityisen arka, kunhan olosuhteet ovat oikeat.

Puutarhassa se arvostaa täyttä aurinkoa, mutta pärjää myös puolivarjossa. Ihanteellinen on tavallinen puutarhamulta, joka on riittävän läpäisevää. Hyvin juurruttuaan se kestää kuivuutta varsin hyvin, mutta yleensä se voi paremmin, kun maa ei ole pitkään täysin rutikuivaa ja äärimmäisen köyhtynyttä.

Milloin istutetaan ja mistä taimia saa

Kasvatus onnistuu niin alavilla kuin keskikorkeillakin ja korkeammilla paikoilla. Baikalinmaljakas sopii yrttipenkkeihin, sorapinnoille, kivikkopuutarhaan, kuiville muureille, rinteisiin sekä reunakasviksi sekaistutuksiin perennapenkkeihin, joissa siniset kukat näyttävät luonnollisilta ja erottuvat selvästi.

Istuttaa voi koko kasvukauden ajan, mutta käytännöllistä on hankkia valmiit taimet erikoistuneista puutarhamyymälöistä. Toinen tapa on kylvö siemenestä, joita on saatavilla siemenverkkokaupoista. Siemenet kylvetään keväällä matalasti kylvömultaan, mutta on hyvä varautua pitkään itämisaikaan, joka voi venyä lähes kahteen kuukauteen. Sen sijaan vanhojen mättäiden jakaminen ei yleensä ole tälle kasville kovin luotettava lisäystapa.

Lähde: Záhrada, Science Direct, Wikipedia, Pestrazahrada.cz