Tuijat ruskettuvat sisältä tai ulkoa ja aidan kohtalo ratkaistaan yksityiskohdalla jonka harva tuntee

Tämän kesän helle ja kuivuus koettelivat puutarhoja ja se näkyi hyvin nopeasti juuri tuija-aidoissa. Monilla kaduilla näkyy nyt tuijavyöhykkeitä, joiden sisus on kellastunut tai ruskettunut, paikoin jo täysin kuivunein osuuksin. Pääongelma piilee maassa. Tuijilla on yleensä melko pinnallinen juuristo, usein vain siinä syvyydessä, joka pitkittyneessä helteessä ja sateiden puuttuessa kuivuu ensimmäisenä. Kasvi ei silloin ehdi huolehtia latvuksen vedensaannista ja alkaa heiketä.

Ensin kuolevat vanhemmat oksat kasvuston sisältä, myöhemmin aita harvenee, menettää tiheyttään ja vastustuskykyään. Heikentyneet havukasvit ovat lisäksi helpommin tautien ja tuholaisten kohteena. Siksi yhä useampi pihanomistaja etsii lajeja, jotka selviävät kesästä pienemmin menetyksin.

Milloin ruskettuminen on vielä normaalia ja milloin se on jo varoitus

Kaikki ruskettuminen ei tarkoita, että aita on menetetty. Tuijilla on tavallista, että vanhemmat ja varjoon jääneet oksat pensaan sisällä kuihtuvat vähitellen. Kuivana vuotena ilmiö korostuu ja keväällä se voi osin korjaantua uuden kasvun myötä. Jos vaurio on kuitenkin laajempi, kannattaa havahtua.

Vakavampina merkkeinä pidetään saman vuoden versojen ruskettuvia latvoja, koko pensaan toisen puolen kuivumista tai kuivumista, joka etenee ulkoreunasta sisäänpäin. Tällöin syynä voi kuivuuden lisäksi olla myös talvivaurio, suolaantuminen, väärä kasvupaikka, sienitauti tai tuholaisvaurio. Kuumat ja kuivat kaudet vain voimistavat ongelmaa, mutta eivät useinkaan ole ainoa syy.

Vanha aita ei enää pärjää veden kanssa omin avuin

Tuijista on pitkään ajateltu, että kun ne kerran juurtuvat, ne pärjäävät lähes ilman hoitoa. Viime vuosina tämä on kuitenkin lakannut pitämästä paikkaansa. Jopa vanhemmatkin aidat vaativat nykyään kesällä usein säännöllistä kastelua, muuten kunto heikkenee nopeasti. Tärkeä on myös katekerros, joka auttaa pitämään kosteuden juuristoalueella ja vähentää maan ylikuumenemista.

Suuri merkitys on myös sillä, miten aitaa on aiemmin leikattu. Jos on menty liian syvälle vanhaan puuhun, tuija ei useinkaan pysty paikkaamaan vaurioituneita kohtia luotettavasti. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi tuijan uudistaminen on hankalampaa kuin monilla lehtipuu- ja lehtipensasvaihtoehdoilla.

Millä tuijan voi korvata tavallisessa pihassa

Korvaavien kasvien valikoima on nykyään selvästi laajempi kuin ennen. Usein harkitaan valkopyökkiä, laakerikirsikkaa, tulipensasta tai punavalkoversoista viherlaakeria ‘Red Robin’. Jokaisella näistä on omat vahvuutensa. Laakerikirsikka tekee nopeasti ikivihreän seinämän ja kukkii lisäksi keväällä. Tulipensas vakuuttaa hyvällä kasvulla ja paremmalla kuivuudensiedolla, mutta tuo mukanaan myös piikit. ‘Red Robin’ on näyttävä punaisen kevätkasvunsa ansiosta, mutta viileämmillä alueilla se voi kärsiä pakkasesta.

Hyvin järkevä valinta on usein valkopyökki. Se ei ole ikivihreä, mutta se pitää talven yli usein kuivat lehtensä, joten aita säilyttää näkösuojan. Se kestää myös paremmin syvempiä korjausleikkauksia, juurruttuaan sietää kuumia kesiä rauhallisemmin ja antaa yleisesti enemmän anteeksi hoitovirheitä kuin tuija.

Milloin tuijia kannattaa pelastaa ja milloin suunnitella uusimista

Jokaisen vaurioituneen aidan välitön poistaminen ei yleensä ole paras ratkaisu. Jos ongelma on pääosin kasvuston sisällä ja ulompi vihreä pinta on säilynyt, tilanne voi parantua kosteuden kohentuessa ja varovaisella leikkauksella. Apua voivat tuoda säännöllinen kastelu, kate ja leikkaaminen vain vihreään osaan.

Uusiminen alkaa sen sijaan olla järkevämpää silloin, kun myös aidan ulkopinta on vaurioitunut, kokonaiset osuudet kuivuvat toistuvasti tai elvytys vaatisi leikkaamista vanhaan ruskeaan puuhun. Juuri sieltä tuija versoaa kaikkein heikoimmin uudelleen. Epäselvissä tapauksissa on viisasta selvittää ensin todellinen syy, sillä turha, vielä melko terveen kasvuston hävittäminen voi tarkoittaa tarpeettoman korkeita kustannuksia.

Onnistumista ei ratkaise pelkkä taimien hinta

Uuden aidan hankinta voi maksaa muutamasta tuhannesta kruunusta huomattavasti suurempiin summiin valitusta lajista ja taimien koosta riippuen. Pelkkä kasvimateriaali on kuitenkin vain osa kuluista. Mukaan on laskettava vanhan kasvuston poisto, maanparannus, kate ja mahdollinen kastelujärjestely. Pitkissä aidoissa budjetti nousee helposti hyvin korkeaksi.

Hintaa tärkeämpää on kuitenkin kasvupaikan oikea arviointi. Kosteammalla ja osittain varjoisalla tontilla, jossa on hyvin vettä läpäisevä maa, myös tuijat voivat toimia hyvin. Kuumalla, etelään avautuvalla puutarhan reunalla kevyessä ja kuivuvassa maassa lähes jokainen puuvartinen kärsii, ellei se saa ensimmäisinä kausina riittävästi hoitoa. Juuri oikean lajin valinta paikallisiin olosuhteisiin ratkaisee nykyään enemmän kuin se, mikä oli pihoilla suosittua kymmenen vuotta sitten.

Lähde: Eko Jutro, My Perfect Plants, Pestrá zahrada, Pestrazahrada.cz