Pionit voi siirtää ja syyskuu on paras aika mutta yksi virhe vie kukinnan

Puutarhureiden keskuudessa elää sitkeä käsitys, ettei pioneja voi siirtää. Todellisuudessa kyse on pikemminkin yksinkertaistetusta nyrkkisäännöstä, joka on ajan myötä muuttunut lähes rikkomattomaksi säännöksi. Taustalla on ennen kaikkea se, että pionit viihtyvät samassa paikassa poikkeuksellisen pitkään, usein vuosikymmeniä. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että mikä tahansa siirto tarkoittaisi automaattisesti ongelmia.

Ammattilähteet kuvaavat pionien jakamisen ja siirtämisen tavanomaiseksi toimenpiteeksi. Kun se tehdään oikeaan aikaan ja oikein, kasvi selviää siirrosta. Syksy, erityisesti syyskuu, on tässä kaikkein suotuisin ajankohta.

Miksi juuri syyskuu on ihanteellinen

Kesän lopulla pionit vetäytyvät vähitellen lepotilaa kohti. Maanpäällinen osa ei ole enää yhtä aktiivinen ja kasvi varastoi energiaa vahvoihin juuriin. Maa on usein vielä lämmin, samalla kun ilma viilenee. Juuri tämä yhdistelmä vähentää siirrostressiä ja antaa uusille juurille mahdollisuuden kasvaa edelleen.

Juuristo kehittyy pitkälle varsinaisen kasvukauden jälkeenkin, kunnes maa viilenee selvästi. Suomen oloissa tämä tarkoittaa yleensä useiden viikkojen aikaa juurtua ennen pakkasten tuloa. Lämpimillä alueilla aikaikkuna on pidempi, korkeammilla ja kylmemmillä seuduilla taas on järkevää toimia ripeästi ja saada työ tehtyä mieluiten syyskuun puoliväliin mennessä.

Istutussyvyys ratkaisee kukinnan

Tärkein siirrossa tehtävä virhe on väärä istutussyvyys. Sekä ruohovartisilla pioneilla että Itoh-pioneilla on seurattava silmuja, joista käytetään usein nimitystä “silmät”. Juuri niistä kasvavat keväällä uudet versot ja kukat. Silmujen tulee olla vain matalasti pinnan alla, noin 2,5–3 senttimetrin syvyydessä.

Jos kasvi istutetaan liian syvään, se kasvattaa kyllä runsaasti lehdistöä, mutta kukat voivat jäädä pois tai kukinta on hyvin heikko. Itoh-pionit käyttäytyvät tässä suhteessa samoin kuin perinteiset ruohovartiset pionit, joten niihin pätee sama sääntö. Niiden siirtäminen ruukkuun ei lisäksi yleensä ole hyvä ratkaisu, koska ne tarvitsevat riittävästi tilaa syvemmälle juurtumiseen.

Näin toimit ruohovartisten ja Itoh-pionien kanssa

Mätäs kannattaa nostaa varovasti, mieluiten talikolla, jotta paksuja varastojuuria vaurioituisi mahdollisimman vähän. Kun multa on poistettu, kasvi on hyvä jakaa pienempiin osiin. Jokaisessa tulisi olla ihanteellisesti 3–5 silmua ja riittävästi juuria. Liian pienet jakopalat kyllä lähtevät kasvuun, mutta runsasta kukintaa saa tavallisesti odottaa pidempään.

Uuteen istutuskuoppaan istutettaessa on pidettävä huolta silmujen tarkasta syvyydestä. Ensimmäisenä talvena siirron jälkeen kevyt suoja on hyödyksi, esimerkiksi kerros olkea tai havunneulasia. Keväällä peite täytyy kuitenkin poistaa kasvun aloituskohdan päältä, jotta silmut eivät tukehdu eivätkä jää peittyneiksi.

Pensas- ja puupionit vaativat eri käsittelyn

Vartetuilla puuvartisilla pioneilla pätee päinvastainen periaate kuin ruohovartisilla. Varttokohta tulee istuttaa selvästi syvemmälle, noin 15 senttimetriä maanpinnan alle. Näin jalonnusosa muodostaa ajan mittaan omat juuret eikä ole riippuvainen pelkästään perusrungosta.

Näiden kahden säännön sekoittaminen on kohtalokas virhe. Jos ruohovartinen pioni istutetaan liian syvään, kukinta jää pois. Jos taas vartettu puupioni istutetaan liian matalaan, sen juurtuminen ja pitkäaikainen kehitys heikkenevät.

Ero vanhan mättään ja ruukussa kasvatetun taimen välillä

Vaativinta on siirtää vanha, vuosia samalla paikalla kasvanut ja kookkaaksi kasvanut mätäs. Tällaisella kasvilla on järeät ja pitkät juuret, jotka kaivettaessa lähes aina lyhenevät osittain. Jos koko suuri mätäs vain siirretään sellaisenaan uuteen paikkaan ilman jakamista, kasvi voi siirron jälkeen pitkään heiketä. Jakaminen pienempiin osiin on siksi usein järkevämpää.

Sen sijaan kaupasta ostettu ruukussa kasvatettu taimi on yleensä pienempi riski. Useimmiten se kasvaa jo oikeassa syvyydessä, ja juuripaakun voi istuttaa penkkiin hyvin vähäisin vaurioin. Samalla huolellisuudella kannattaa käsitellä myös toiselta kasvattajalta saatu tuore jakopala. Juurten kunto on hyvä tarkistaa, vaurioituneet osat poistaa ja varoa, ettei kasvin keskusta vähitellen peity kompostilla tai katteella.

Milloin kukinta palaa

Syksyllä siirron jälkeen ei ole tavatonta, että pioni kukkii seuraavana kesänä vain niukasti tai ei lainkaan. Kasvi käyttää ensin energiaa juuriston uudelleenrakentamiseen. Täysi kukinnan palautuminen tapahtuu usein kahden tai kolmen vuoden kuluttua, pienillä jakopaloilla myöhemminkin.

Jos pioni ei kuki pidemmänkään ajan jälkeen, yleisin syy on liian syvä istutus, liian varjoinen kasvupaikka, liiallinen typpilannoitus tai lehtien liian aikainen poistaminen kesällä. Mahdolliset korjaukset kannattaa tehdä uudelleen vasta syksyllä. Juuri silloin pioneilla on paras mahdollisuus kestää siirto ilman turhaa heikkenemistä.

Pionit eivät siis kiellä siirtämistä. Ne vaativat vain oikean ajankohdan, hellävaraisen työskentelyn ja ennen kaikkea tarkan istutussyvyyden.

Lähde: Peonita, Martha Stewart, Pestrazahrada.cz