Kurjenpolvet aurinkoon ja puolivarjoon monivuotiset kukkijat keväästä syksyyn

Kurjenpolvi (Geranium) kuuluu viime vuosien suosituimpiin perennoihin, koska se yhdistää kauneuden, kestävyyden ja luonnollisen ilmeen. Suomeksi se sekoitetaan joskus parvekelaatikoissa kasvatettuihin ”pelargonioihin”, mutta ne ovat botanisesti pelargonioita (Pelargonium). Kurjenpolvet ovat sen sijaan aitoja geranioita, eli talvenkestäviä kasveja, jotka talvehtivat pihassa luotettavasti ja palaavat joka vuosi. Käytännössä tämä tarkoittaa vähemmän vaivaa, istutusalueille vakaan rungon ja pitkäkestoisen vaikutelman ilman jokakeväistä uusintakasvatusta.

Vinkki: Jos haluat perennan, joka täyttää tilan, tukahduttaa rikkaruohot mutta ei ole ”haitallisen leviävä”, kurjenpolvi on yksi varmimmista valinnoista Suomen oloihin.

Miksi kurjenpolvista on tullut varma valinta

Kurjenpolvet ovat kiitollisia siksi, että ne sopeutuvat laajaan kasvupaikkakirjoon. Löytyy lajeja auringolle ja puolivarjoon; osa kestää puiden alla kuivuutta, toiset viihtyvät paremmin tasaisen kosteassa maassa. Ne muodostavat tiheitä kasvustoja ja usein myös kompakteja ”tyynyjä”, jotka näyttävät hyviltä myös kukinnan ulkopuolella. Kukat ovat usein näyttäviä mutta samalla herkkiä ja luonnollisia, joten ne sopivat sekä moderniin istutustyyliin että perinteisille pihapiireille. Lisäplussaa on pölyttäjien houkuttelu, etenkin mehiläisten ja perhosten, ja tiivis kasvutapa vähentää merkittävästi rikkaruohojen tilaa.

Suuri etu on myös talvenkestävyys. Monilla lajeilla mainitaan kestävyys hyvinkin alhaisiin lämpötiloihin, joten tavallinen suomalainen talvi ei yleensä ole ongelma. Siellä missä muut perennat kärsivät sään vaihteluista tai paleltumisesta, kurjenpolvet jatkavat usein hiljalleen ja luotettavasti.

Kasvupaikka ja maa: miten valita kurjenpolville oikea paikka

Yhtä ainoaa sääntöä ei ole, koska Geranium-suku on laaja. Silti voi sanoa, että useimmat kurjenpolvet menestyvät parhaiten vettä läpäisevässä maassa, jossa on riittävästi eloperäistä ainesta. Liikakosteus sekä pitkäkestoisesti raskas ja tiivis maa ovat useammin ongelma kuin kuivuus. Täydessä auringossa kukinta on yleensä runsaampaa, puolivarjossa taas lehdet pysyvät pidempään raikkaina ja kasvit sietävät paremmin hellejaksoja.

Jos pihassa on hankala paikka, kurjenpolvi voi olla siihen ratkaisu. Puiden alla maa on usein kuivempi ja juuristokilpailu kovaa, kun taas aidan nurkassa voi olla varjoisaa ja kosteaa. Kannattaa valita nimenomaan kasvupaikkaan sopiva laji ja lajike sen sijaan, että yrittäisi ”taivutella” kasvia kasvamaan paikassa, jossa se ei pitkällä aikavälillä viihdy.

Istutus: milloin istuttaa ja miten kasvusto saadaan nopeasti peittäväksi

Kurjenpolvet istutetaan useimmiten keväällä tai syksyllä, kun maa on luonnostaan kosteampi ja kasvit juurtuvat paremmin. Istutuksen jälkeen kastelusta on hyötyä etenkin ensimmäisten viikkojen aikana, kunnes kasvu lähtee käyntiin. Jos haluat, että istutus näyttää pian täyteläiseltä, sijoita taimet niin, että niillä on tilaa kehittyä, mutta ne liittyvät kohtuullisessa ajassa yhtenäiseksi kasvustoksi. Liian tiheä istutus heikentää ilmanvaihtoa ja lisää turhaan tautialttiutta, kun taas liian harva istutus jättää kasvien väliin tilaa rikkaruohoille.

Pienissä penkeissä kannattaa suosia lajikkeita, jotka pysyvät pitkään edustavina eivätkä ole selvästi tautiherkkiä. Kurjenpolvet toimivat nimittäin usein ”täytekasvina” näyttävämpien perennojen ja pensaiden välissä, ja niiden toivotaan olevan siistejä myös pääkukinnan ulkopuolella.

Hoito, kastelu, lannoitus ja leikkaus toista kukintaa varten

Kun kurjenpolvet ovat juurtuneet, ne ovat yleensä helppohoitoisia. Kastelulla on merkitystä lähinnä pitkän kuivuuden aikana, etenkin uusissa istutuksissa tai paahteisella paikalla. Lannoituksessa ei kannata liioitella: liika ravinne lisää lehtimassaa kukinnan kustannuksella ja voi joskus myös ”levittää” mättäitä. Usein riittää keväinen komposti tai kevyt lannoitus kasvukauden alussa.

Erittäin käytännöllinen on leikkaus pääkukinnan jälkeen. Korkeammilla lajeilla ja lajikkeilla kasvin leikkaaminen ensimmäisen kukinta-aallon jälkeen kannattaa, koska se tuuheuttaa kasvustoa ja usein käynnistää myös toisen kukinnan. Samalla poistuvat väsyneet lehdet, ja istutus näyttää taas raikkaalta ja huolitellulta.

Nopea neuvo: Jos kurjenpolvi näyttää pääkukinnan jälkeen ”väsyneeltä”, leikkaa se alas ja kastele. Monilla lajikkeilla tämä on helpoin tapa saada uusi kukinta-aalto.

Lajeja ja lajikkeita, jotka ovat toimineet hyvin suomalaisissa pihoissa

Penkkeihin reunakasviksi sopivat matalammat lajit, jotka muodostavat tiiviitä tyynyjä ja pitävät muotonsa. Usein suositellaan verikurjenpolvea (Geranium sanguineum), mukaan lukien suosittu lajike Max Frei, joka tekee siistejä kasvustoja ja kukkii sopivalla paikalla erittäin luotettavasti. Penkkeihin, joihin haluat voimakkaamman vaikutelman ja enemmän lehtimassaa, sopivat myös korkeammat lajit, kuten loistokurjenpolvi (Geranium magnificum) tai renardinkurjenpolvi (Geranium renardii), jotka ovat koristeellisia myös lehdiltään.

Jos toivot toista kukinta-aaltoa, keskity lajeihin ja lajikkeisiin, jotka osaavat sen leikkauksen jälkeen. Usein mainitaan himalajankurjenpolvi (Geranium himalayense), valikoidut niittykurjenpolven (Geranium pratense) lajikkeet tai jotkin metsäkurjenpolven (Geranium sylvaticum) muodot. Oikea valinta on aina kompromissi korkeuden, kukkavärin, kasvupaikkavaatimusten ja sen välillä, miten pitkään haluat kasvuston pysyvän näyttävänä.

Itsekylväytyminen ja leviäminen: milloin se on etu ja milloin hillitä

Osa kurjenpolvista kylväytyy itse. Se voi olla loistava ominaisuus luonnonmukaisessa puutarhassa, jossa haluat istutusten näyttävän eläviltä ja muuttuvan hieman ajan myötä. Toisaalta tarkasti sommitelluissa penkeissä itsekylväytyminen voi olla ei-toivottua. Tyypillisesti innokkaasti leviävänä mainitaan oksfordinkurjenpolvi (Geranium x oxonianum) tai solmukurjenpolvi (Geranium nodosum), joka sopii myös varjoon.

Jos haluat rajoittaa leviämistä, auttaa kuihtuneiden kukkien ja siemenkotien poistaminen ajoissa. Jos taas toivot itsekylväytymistä, anna osan kasveista ”kypsyä” rauhassa ja tarkkaile vain, minne taimet siirtyvät, etteivät ne täytä penkin herkkiä kohtia.

Kurjenpolvet pihasuunnittelussa: pienet penkit, suuri vaikutus

Kurjenpolvet loistavat penkkien reunuskasvina, pensaiden aluskasvillisuutena, ruusujen välissä täytekasvina sekä luonnollisena ”mattona” suuremmilla pinnoilla. Koska ne muodostavat tiiviin kasvuston, ne pystyvät yhdistämään istutuksen eri osia visuaalisesti ja pehmentämään siirtymiä näyttävien kasvien välillä. Ne toimivat erinomaisesti perennapenkeissä, talon puolivarjoisilla paikoilla ja maalaistyylisissä pihoissa, joissa kokonaisuuden toivotaan olevan huoleton ja pitkäikäinen.

Kun valitset kasvupaikalle sopivat lajit ja annat niille perushoidon, saat kasveja, jotka kasvavat ja kukkivat luotettavasti vuodesta toiseen ja tekevät pihasta luonnollisen kauniin ilman turhaa vaivannäköä. Siinä onkin tärkein syy, miksi kurjenpolvia pidetään yhtenä parhaista perennoista sekä aloittelijoille että kokeneille puutarhureille.

Lähde: Gardening Know How, Garden design , Pestrazahrada.cz