Ritarinkannus kuin katalogista, käytännön opas kasvatukseen joka puutarhaan

Ritarinkannus on suosittu koristekasvinimi kahdelle läheistä sukua olevalle leinikkikasvien heimoon kuuluvalle lajille. Useimmiten törmäät ritarinkannuksiin suvusta Delphinium sekä peltoritarinkannukseen, joka tunnetaan nimellä Consolida ajacis. Ensi silmäyksellä ne näyttävät hyvin samanlaisilta: ne tekevät hienoja kukkia näyttäviin, pystysuoriin kukkapiikkeihin ja niillä on koristeelliset, pitsimäisesti liuskoittuneet lehdet.

Lajista riippuen kasvi voi olla joko monivuotinen tai yksivuotinen. Se kukkii useimmiten sinisen ja violetin sävyissä, usein myös valkoisena, ja joskus näkyy myös vaaleanpunaisia tai laventelinsävyisiä muunnoksia. Ritarinkannus kuuluu perinteisiin maalaistalon ja mökkipuutarhan kasveihin, ja sitä arvostetaan myös siksi, että se auttaa houkuttelemaan puutarhaan perhosia ja kolibreja. Samalla on kuitenkin tärkeää tietää, että ritarinkannus on myrkyllinen ihmisille ja lemmikeille, joten sille kannattaa valita turvallinen kasvupaikka.

Perusedellytykset kasvatukselle

Kasvupaikka ja valo

Ritarinkannus viihtyy parhaiten täydessä auringossa. Ihanteellinen on paikka, jossa se saa noin kuusi–kahdeksan tuntia suoraa valoa päivässä. Varjossa kasvu yleensä heikkenee, kukinta jää vaatimattomammaksi ja kasvi voi kärsiä herkemmin taudeista.

Maa ja katteet

Sille sopii maa, joka on tasaisen kostea mutta hyvin vettä läpäisevä. Tärkeää on myös melko viileänä pysyvä juuristoalue, mitä voi tukea katteella: se auttaa pitämään kosteuden ja vähentää juuriston ylikuumenemista. Maan pH saa olla mieluiten lievästi emäksinen, mutta kaikkein tärkeintä on, ettei vesi jää seisomaan juurille pitkäksi aikaa.

Kastelu

Kastele yleensä kerran tai kaksi viikossa sään ja maalajin mukaan. Yhdellä kastelukerralla on käytännöllistä tähdätä noin yhden tuuman vesimäärään, eli niin paljon, että kosteus yltää juuristoon. Huomioi aina sateet äläkä kastele, jos maa on jo riittävän märkä. Jatkuvasti märkyvä kasvualusta lisää juurimätien ja muiden ongelmien riskiä.

Lämpötila ja ilmankosteus

Ritarinkannus pitää viileämmistä oloista, ja juuri alemmat lämpötilat tukevat usein kukkien muodostumista. Sille sopivat leudot kesät ilman korkeaa ilmankosteutta, vaikka nuoret taimet saattavat kestää ja toisinaan hyötyä hieman kosteammasta ilmasta. Monet monivuotiset tyypit ovat hyvin talvenkestäviä ja selviävät myös erittäin kylmistä talvista.

Lannoitus

Keväällä riittää yleensä kompostin lisääminen, joka antaa ravinteita hitaasti ja lempeästi. Liiallinen lannoitus voi johtaa rehevään lehtikasvuun kukinnan kustannuksella ja samalla lisätä lakoontumista ja tautialttiutta.

Istutus vuoden mittaan

Alueilla, joilla talvi on kylmempi, ritarinkannus istutetaan syksyllä tai keväällä. Valitse täysin aurinkoinen paikka ja valmistele maa etukäteen niin, että se johtaa ylimääräisen veden hyvin pois. Voit kylvää suoraan kasvupaikalle tai istuttaa esikasvatetut taimet. Taimia istutettaessa on tärkeää kastella ne istutuksen jälkeen huolellisesti, jotta juuret asettuvat nopeasti maahan.

Suositut tyypit ja värivaihtoehdot

Puutarhoissa kasvatetaan useimmin sinisiä sävyjä, mutta valikoima on paljon laajempi. Saatavilla on korkeita lajikkeita penkkien taustalle sekä kompaktimpia muotoja pienempiin puutarhoihin. Löytyy tummanvioletteja kukkia, puhtaanvalkoista kukintaa, vaaleanpunaisia ja laventelinsävyisiä vaihtoehtoja, kääpiötyyppejä etualalle sekä todella korkeita ritarinkannuksia, jotka voivat kasvaa useamman metrin mittaisiksi. Kiinnostavia ovat myös harvinaiset väripoikkeamat, kuten keltaiset tai punaiset lajikkeet, joita esiintyy vain satunnaisesti.

Leikkaus ja siistiminen kukinnan jälkeen

Kun ritarinkannus on kukkinut, kannattaa kuihtuneet kukkavarret poistaa, yleensä loppukesällä tai alkusyksyllä. Ensimmäisten kunnon pakkasten saavuttua kasvit on hyvä leikata alas maanpinnan tasalle ja viedä kasvijätteet pois kasvupaikalta.

Ritarinkannuksella penkin hygienia on tärkeää, koska se on altis taudeille. Älä jätä vanhoja kasvinosia talveksi penkkiin, ja epäilyttävää materiaalia ei kannata laittaa kompostiin.

Lisääminen pistokkaista monivuotisilla ritarinkannuksilla

Jos haluat säilyttää tietyn kasvin ominaisuudet, kasvullinen lisäys on käytännöllinen tapa. Monivuotisilla käytetään usein kevätpistokkaita nuorista versoista. Menetelmässä etsitään tuoreita versoja, multaa siirretään varovasti tyveltä sivuun ja verso irrotetaan mahdollisimman läheltä emokasvia steriilillä, terävällä veitsellä. Pistokas kastetaan sen jälkeen juurtumishormoniin ja istutetaan pieneen ruukkuun kasvualustan ja perliitin seokseen.

Pidä ruukut viileämmässä ja hieman kosteammassa paikassa, esimerkiksi katoksen alla, mutta ei kuumassa kasvihuoneessa. Kasvualustan tulee olla koko ajan kevyesti kostea, ei vettynyt. Juuret muodostuvat yleensä noin kuukaudessa; sen jälkeen kasvit voi istuttaa omiin ruukkuihin tai penkkiin, jos ulko-olosuhteet ovat edelleen mieluummin viileät.

Ritarinkannuksen kasvatus siemenestä

Kylvö on helppo tapa saada suurempi määrä taimia. Syksyllä voit antaa joidenkin kukkien kypsyä siemenkodiksi, avata kotia ja kerätä siemenet. Ennen kylvöä suositellaan usein kylmäkäsittelyä, eli lyhyttä kylmäjaksoa, joka jäljittelee talvea ja parantaa itävyyttä. Siemenet voi esimerkiksi laittaa kosteaan perliittiin suljettuun astiaan ja pitää jääkaapissa noin viikon.

Tämän jälkeen siemenet kylvetään ruukkuihin, peitetään vain kevyesti ja kastellaan hyvin varovasti, jotta kasvualusta ei märkyisi liikaa. Itäminen alkaa yleensä muutamassa viikossa. Siirrä taimet ulos aurinkoiselle paikalle vasta, kun hallanvaaraa ei enää ole.

Ritarinkannus ruukussa ja astiataimien hoito

Korkeat kukkapiikit näyttävät astioissa näyttäviltä, ja siksi ritarinkannusta käytetään usein terassin katseenvangitsijana tai osana ruukkuistutuksia. Kasvin korkeuden ja maanpäällisen osan painon vuoksi kannattaa valita tukevat ruukut, joissa on leveä pohja.

Käytännöllisiä ovat ruukut, joiden halkaisija on vähintään noin 30 cm, ja joissa on useita pohjareikiä, jotta kasvualusta ei muutu märäksi liejuksi. Tavallinen yleismulta yleensä riittää, eikä sitä tarvitse merkittävästi parantaa orgaanisella aineksella; tärkeämpää on hyvä vedenpoisto sekä säännöllinen mutta maltillinen kastelu.

Tuholaiset ja taudit, joihin kannattaa varautua

Yleisiä tuholaisia ovat kirvat, varsia tai lehtiä vioittavat toukat, villakilpikirvat, lehtimiinoajien toukat ja muut lajit, jotka voivat heikentää kasvua. Taudeista esiintyy sienitauteja, kuten harmaahometta, tyvimätää sekä härmää.

Ongelmien riskiä pienennät antamalla kasveille riittävästi tilaa ilmankierrolle, kattamalla maanpinnan ja pitämällä penkin puhtaana kuolleista kasvijätteistä, joissa taudinaiheuttajat viihtyvät helposti.

Miten tukea kukintaa

Ritarinkannus ei yleensä ole voimakkaasti tuoksuva, mutta se erottuu runsailla, hienokukkaisilla piikeillään. Kun poistat kuihtuneita kukintoja säännöllisesti, kasvi jatkaa herkemmin kukintaa eikä käytä energiaa siementen muodostamiseen. Kukinnan aikana huolehdi, ettei maa pääse kuivumaan, mutta ettei se myöskään ole jatkuvasti märkä. Kuivuus aiheuttaa usein sen, että kasvi tekee heikommin nuppuja ja kukinta hiipuu.

Yleisimmät ongelmat kasvatuksessa

Lehtien mustuminen ja kukinnan tyrehtyminen

Yksi syy voi olla mikroskooppinen punkki, jota on vaikea torjua ja joka voi johtaa kukinnan loppumiseen. Jos lisäksi huomaat haljenneen varren ja sen sisällä mustia juovia, on turvallisempaa nostaa kasvi ylös ja hävittää se, jotta ongelma ei leviä eteenpäin.

Lehtien kellastuminen

Kellastuminen voi viitata tyvimätään, jota joskus seuraa valkoinen, seittimäinen kasvusto kasvin tyvellä. Sama oire voi liittyä myös virusinfektioon, joka leviää kasvien välillä helposti.

Muodostumishäiriöt ja mosaiikkilaikut

Jos kasvu on käpristynyttä, lehdet ovat epämuodostuneita tai niihin ilmestyy tyypillisiä mosaiikkikuvioita, syynä on usein virus. Tällöin hoito harvoin kannattaa, ja sairas kasvi on hyvä poistaa, jotta se ei vaaranna muuta istutusta.

Lähde: The Spruce, Rhs , Pestrazahrada.cz