Pelargoniat kukkivat tänä kesänä runsaasti, vältä virheet ja saat enemmän kukkia

Keväällä puutarhamyymälöiden hyllyt täyttyvät pelargonioista, mutta valintaan kannattaa panostaa. Terve taimi erottuu heti. Lehtien tulee olla tummanvihreät, napakat ja ilman laikkuja, jotka usein viittaavat alkavaan tautiin tai tuholaisten esiintymiseen. Kasvin pitäisi näyttää tanakalta ja tiiviiltä, ilman nuupahtaneita osia, ja vaikka et näe ruukkuun, sen täytyy seistä kasvualustassa tukevasti eikä heilua. Juuri hyvä alku ratkaisee, ovatko parvekelaatikot kesällä täynnä kukkia vai pelkkiä lehtiä.

Älä viivyttele uudelleenistutusta ja anna niille tilaa

Kotiin tuomisen jälkeen pelargoniat on parasta siirtää mahdollisimman pian lopullisiin parvekelaatikoihin. Pienetkin taimet tarvitsevat tilaa, sillä ne kasvavat nopeasti ja täyttävät pian koko astian. Uudelleenistutuksen jälkeen niille tekee hyvää rauhallisempi, lämmin jakso, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla. Sopiva on tasalämpöinen paikka noin 20 °C:ssa, missä ne eivät joudu vedon tai sään vaihteluiden armoille.

Salaojitus on perusta, ilman sitä juuret kärsivät

Pelargoniat eivät siedä jatkuvasti märkiä juuria, joten on tärkeää, että ylimääräinen vesi pääsee poistumaan. Parvekelaatikon pohjalle kannattaa laittaa salaojakerros, esimerkiksi kevytsoraa tai paloja vanhoista ruukuista. Näin vesi ei jää seisomaan juurille ja kasvualusta pysyy ilmavampana. Liikakastelu on yleinen syy lehtien kellastumiseen ja heikompaan kukintaan.

Mihin pelargoniat kannattaa sijoittaa, jotta ne kukkivat täysillä

Valoa pelargoniat rakastavat, mutta paahtava helle käy niille usein haitaksi. Tulikuumalla eteläparvekkeella kasvualusta kuivuu nopeasti, ja kasvi käyttää energian selviytymiseen nuppujen tekemisen sijasta. Ihanteellinen on valoisa paikka, jossa aurinko paistaa vain osan päivästä, esimerkiksi aamulla tai myöhemmin iltapäivällä. Hyvä kompromissi on puolivarjo, jossa valoa riittää, mutta kasvit eivät ole koko päivää korkeimpien lämpöjen armoilla.

Tuulensuoja auttaa, etenkin riippuvilla lajikkeilla

Toinen tärkeä tekijä on tuuli. Kovat puuskat voivat katkoa herkempiä varsia, ja riippuvat pelargoniat ovat mekaanisille vaurioille erityisen alttiita. Kun valitset niille suojaisan paikan, ne palkitsevat tasaisemmalla kasvulla ja kauniimmalla muodolla. Suojassa myös kasvualustan kosteus pysyy helpommin tasaisena, koska astiat eivät kuivu yhtä nopeasti.

Milloin ne voi viedä ulos ja miksi 10 asteen sääntö pätee

Parvekkeelle tai puutarhaan ei kannata kiirehtiä. Perinteinen ajoitus kevään kylmien jaksojen mukaan on yhä toimiva. Pelargoniat on turvallista siirtää ulos vasta silloin, kun yölämpötilat eivät pitkään aikaan laske alle 10 °C:n eikä aamupakkasia ole luvassa. Kylmyys jarruttaa kasvia, voi vaurioittaa nuorta kasvustoa ja seurauksena on hitaampi startti kauteen.

Karaistus on hellävarainen valmistelu ulko-olosuhteisiin

Jos haluat valmistaa pelargonioita ulkona oloon nopeammin, asteittainen karaistus auttaa. Noin viikkoa ennen lopullista sijoittamista voit viedä ne päiväksi ulos varjoon, jotta ne tottuvat ilman liikkeeseen ja ympäristön vaihtumiseen. Yöksi ne kannattaa kuitenkin tuoda edelleen lämpimään. Tällainen tapa vähentää äkillisen olosuhdemuutoksen aiheuttamaa shokkia.

Kastelu ilman virheitä ja pienet niksit runsaampaan kukintaan

Kastelu kannattaa tehdä harkiten. Kasvualustan tulee olla kevyesti kostea, mutta ei koskaan pitkään vettynyt ja liejuinen. Paras aika kastella on aamu tai ilta, kun aurinko ei paahda. Vettä ei ole hyvä kaataa lehdille täydessä valossa, sillä pisarat voivat aiheuttaa kudosvaurioita. Säännöllinen mutta kohtuullinen kastelu on yksi suurimmista eroista tavallisten ja näyttelykuntoisten pelargonioiden välillä.

Milloin ja miten jodia voi käyttää nuppujen tukemiseen

Tavallisen lannoituksen lisäksi voit joskus turvautua myös yksinkertaiseen tukikeinoon, jota kasvattajat usein mainitsevat nupunmuodostuksen piristeenä. Kasteluveteen lisätään jodia todella pienellä pitoisuudella, tyypillisesti yksi tippa litraa kohti. Olennaista on olla liioittelematta ja nähdä se lisänä, ei tasapainoisen ravinteiden saannin korvaajana. Eniten siitä on yleensä hyötyä silloin, kun pelargoniat ovat siirtymässä voimakkaaseen kukintavaiheeseen ja kaipaavat tukea seuraavan nuppuaallon tekemiseen.

Kuihtuneiden kukkien poisto pidentää kautta

Runsaan kukinnan kannalta on ratkaisevaa nyppiä kuihtuneet kukat säännöllisesti pois. Heti kun kukka lakastuu, kasvi käyttäisi muuten osan energiasta siementen muodostamiseen. Kun poistat kuihtuneet osat jatkuvasti, pelargonia keskittyy uusien nuppujen tekemiseen ja kukinta on selvästi pidempi ja tiheämpi. Tämä yksinkertainen tapa tekee usein suuremman eron kuin kertaluontoiset ”ihmevalmisteet”.

Lähde: Plant Addicts, Gardening Know How, Pestrazahrada.cz