Tuijat väistyvät aidanteissä, puutarhurit valitsevat pensaan, joka kestää pakkasta ja kuivuutta eikä kyllästytä koskaan

Tuijilla on suomalaisissakin pihoissa pitkä historia, mutta uutta aidannetta perustettaessa ne eivät ole enää ainoa vaihtoehto. Moni puutarhuri etsii nykyään ratkaisua, joka ei näytä tylsältä, tarjoaa enemmän vaihtelua vuoden mittaan ja säilyttää silti käytännöllisen näkösuojan. Siksi yhä useammin suositaan monilajisia istutuksia, joissa yhdistyy eri värisiä, muotoisia ja korkeuisia pensaita.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että vanhat tuijat pitäisi heti poistaa. Ne ovat edelleen elävä osa puutarhaa ja voivat palvella hyvin. Jos kuitenkin harkitset uudistamista, täydennysistutusta tai täysin uutta ratkaisua, kannattaa katsoa myös muiden puuvartisten suuntaan. Silloin aidanne voi olla paitsi toimiva myös selvästi kiinnostavampi katsella.

Luonnonmukaisempi istutus näyttää paremmalta ja tuntuu kodikkaammalta

Nykyiset puutarhatrendit etääntyvät täydellisen suorista ja yhtenäisistä linjoista. Tiukasti leikattujen seinämien sijaan suosiota keräävät aidanteet, jotka näyttävät vapaammilta ja luonnollisemmilta. Korkeampien ja matalampien pensaiden, lehtien eri sävyjen ja erilaisten pintarakenteiden yhdistelmä luo usein miellyttävämmän ja elävämmän kokonaisuuden kuin yksittäinen, samaa kasvia toistava rivi.

Tällainen istutus ei silti menetä käytännöllisyyttään. Se suojaa edelleen hyvin katseilta, vaimentaa tuulta ja rajaa pihan osia. Lisäksi se vaihtaa ilmettään vuoden mittaan. Keväällä huomio kiinnittyy puhkeamiseen ja kukintaan, kesällä lehdistön tiheyteen, syksyllä väreihin ja talvella oksien rakenteeseen tai pensaaseen jääviin hedelmiin.

Millä pensailla tuijan voi korvata

Vaihtoehtoja on yllättävän paljon. Suosittuja ovat esimerkiksi valkokarppi ja pyökki, joista saa tyylikkäitä ja luotettavia aidanteita. Myös happomarjat tuovat voimakkaan koristearvon ja niitä arvostetaan laajan lehtivärivalikoiman vuoksi. Jos aidanteeseen halutaan näyttävää kukintaa, voi valita perhos- eli syyssyrikän, forsythian, pihajasmikkeen, weigelan tai syreenin.

Hyvin toimii myös, jos pensaita täydennetään pienemmillä puilla tai perennoilla. Silloin ei synny yhtenäistä vihreää muuria, vaan kerroksellinen vihervyöhyke, jossa on enemmän syvyyttä ja joka rikastaa pihaa myös optisesti. Jos tontilla on jo tuijia, niitä voi osittain elävöittää myös istuttamalla matalampia lajeja aluskasvillisuudeksi kohtiin, joissa kasvusto on harventunut.

Purppuraheisiangervo on puutarhojen uusi suosikki

Viime aikoina erityisen suosituksi on noussut purppuraheisiangervo. Se ei ole tavallisin angervo, vaikka kukinta muistuttaakin niitä osittain. Tämä puuvartinen kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja sopii aidanteisiin ennen kaikkea helppohoitoisuutensa, kestävyytensä ja ympärivuotisen koristearvonsa vuoksi.

Se on pensas, joka sietää aurinkoa, vaihtelevia sääoloja ja pidempiäkin kuivia jaksoja. Se pärjää myös heikommassa ja kivisemmässä maassa, vaikka istutusvaiheessa sitä auttaa hyvän mullan tai kompostin lisääminen. Kun juurtuminen on kunnossa, hoito ei vaadi monimutkaisia toimenpiteitä. Siksi se on hyvä valinta myös niille, jotka eivät halua käyttää paljon aikaa jatkuvaan ylläpitoon.

Koristeellinen ympäri vuoden ja kiinnostava myös talvella

Purppuraheisiangervo on näyttävä kaikkina vuodenaikoina. Keväällä se kukkii valkoisin kukinnoin, jotka ovat samaan aikaan herkät ja runsaat. Kasvukauden aikana katse kiinnittyy lehtiin, joiden väri vaihtelee lajikkeen mukaan. Perinteisen vihreän lisäksi lehdistö voi olla myös keltaista tai syvän viininpunaista, joten pensas sopii helposti sekä moderniin että perinteiseen pihaan.

Kukinnan jälkeen muodostuu hedelmiä, jotka koristavat pensasta vielä pitkään. Aluksi ne ovat punertavia, myöhemmin ne kuivuvat ja saavat kanelinruskean sävyn. Siksi purppuraheisiangervo näyttää kiinnostavalta myös talvella, jolloin useimmat lehtipensaat menettävät viehätyksensä. Hedelmistö houkuttelee lisäksi lintuja, joten aidanne ei ole vain kaunis vaan myös elävä.

Leikkaus onnistuu kaikilta ja palkintona on pitkäikäisyys

Toinen syy siihen, miksi purppuraheisiangervoa suositellaan niin usein, on helppo ylläpito. Se kestää leikkausta hyvin ja sitä voi muotoilla tarpeen mukaan, joten se sopii sekä vapaamuotoisiin että säännöllisempiin aidanteisiin. Sitä on myös melko helppo lisätä pistokkaista. Jos sille antaa enemmän tilaa, se kasvaa noin metrin korkuiseksi, ja joillakin lajikkeilla selvästi korkeammaksikin.

Suuri etu on myös erinomainen talvenkestävyys. Purppuraheisiangervo kestää ongelmitta hyvin matalia lämpötiloja, joten se sopii myös vaativammille alueille. Jos siis etsit pensasta, joka yhdistää kauneuden, kestävyyden ja vaivattomuuden, se voi olla yksi parhaista vaihtoehdoista perinteisille tuijille.

Aidanteen ei enää tarvitse olla yksitoikkoinen tausta. Siitä voi tulla puutarhan koriste, joka vaihtaa värejä vuoden mittaan, kukkii ja houkuttelee elämää.

Lähde: The Spruce, iReceptář, Pestrá zahrada, Pestrazahrada.cz