Nurmen kalkitus sammaleen takia ei välttämättä auta ja voi heikentää hedelmäsatoa

Sammal nurmessa ei ole vain kosmeettinen haitta. Kun se pääsee leviämään, se syrjäyttää vähitellen heinää, koska se vie kosteuden, ravinteet ja tilan juurille. Aluksi voi tuntua siltä, että nurmi tasapainottaa sammaleen kanssa itsestään, mutta tämä pätee vain todella vähäiseen esiintymään. Kun sammal pääsee niskan päälle, nurmi harvenee, heikkenee ja rikkakasvitkin valtaavat alaa helposti. Siksi ongelma kannattaa hoitaa ajoissa ja ennen kaikkea löytää todellinen syy siihen, miksi sammal on alun perin ilmestynyt.

Miksi sammal ilmestyy juuri teillä

Sammal viihtyy useimmiten siellä, missä maa on hapanta ja ravinteiltaan niukkaa. Usein mukana ovat myös varjo, liiallinen kosteus, tiivistynyt maa tai pitkään laiminlyöty hoito. Tyypillinen paikka on nurmi puiden alla, aitojen vieressä ja tontin pohjoispuolella, missä kaste pysyy ja aurinko käy vain lyhyesti. Kun tähän yhdistyy niukka lannoitus ja vähäinen ilmastus, heinällä ei ole voimaa tihentyä ja sammal saa etulyöntiaseman.

Milloin kalkitus ei auta ja miksi siitä voi olla haittaa

Kalkitusta suositellaan usein nopeaksi ratkaisuksi, koska se nostaa maan pH:ta ja lisää kalsiumia. Mutta maaperän happamuus ei aina ole ainoa syy sammaleen kasvuun. Jos nurmi on varjossa, maa on tiivistynyt tai kasvusto on pitkään ollut aliravittu, pelkkä kalkitus ei pelasta tilannetta ja sammal voi levitä edelleen.

Lisäksi liiallinen kalsium voi aiheuttaa muita ongelmia, erityisesti hedelmäpuille ja joillekin viljelykasveille. Liika kalsium maassa voi heikentää muiden ravinteiden ottoa ja siten epäsuorasti laskea sadon laatua ja määrää. Siksi ei ole järkevää kalkita ajattelematta ja toistaa kalkitusta vain siksi, että sammal ilmestyy uudelleen.

Näin poistat sammaleen mekaanisesti ja palautat nurmelle voiman

Luotettavin tapa on yleensä mekaanisen poiston ja jälkikunnostuksen yhdistelmä. Pienillä alueilla sammaleen ja huovan voi haravoida pois rautaharavalla, jolloin tilaa vapautuu heinän uusille versoille. Isommilla nurmilla auttaa säännöllinen pystyleikkaus (vertikutointi), joka viiltää pintaa ja kammistaa sammaleen ylös. Jätteet haravoidaan pois, paljaat kohdat kylvetään uudelleen ja huolehditaan, etteivät taimet pääse kuivumaan.

Toimenpiteen jälkeen nurmea on tärkeää tukea ravinteilla. Noin viikon kuluttua vertikutoinnista on yleensä hyvä hetki lannoittaa, jotta heinä tihentyy nopeasti eikä anna sammaleelle mahdollisuutta palata avartunutneisiin kohtiin. Jos paljaita laikkuja ei kunnosteta lisäkylvöllä ja ravinteilla, sammal ottaa tyhjän tilan takaisin.

Rautasulfaatti ja valmisteet nopeaksi avuksi

Toinen vaihtoehto on sammaleen kemiallinen torjunta rautasulfaattiliuoksella. Käsittelyn jälkeen sammal kuolee, tummuu ja voidaan sen jälkeen haravoida pois nurmesta. Samoin toimivat myös jotkin valmiit, nimenomaan sammaleelle tarkoitetut tuotteet, jotka perustuvat vastaavaan toimintatapaan. Näissäkin tapauksissa pelkkä sammaleen tappaminen ei kuitenkaan riitä, jos olosuhteita, joiden takia sammal ilmestyi, ei muuteta. Ilman nurmen jälkikunnostusta ongelma palaa yleensä.

Ilman oikeaa lannoitusta nurmi ei pysy tiheänä

Jos nurmessa on sammalta, ei riitä, että valitaan vain kalkkipitoisemmat lannoitteet. Heinä tarvitsee monipuolisen ravinteistuksen eli täyslannoitteen, jossa on myös hivenravinteita. Keväällä käytetään yleensä seoksia, joissa on enemmän typpeä, koska se edistää kasvua ja tiivistymistä. Syksyllä puolestaan sopivat paremmin kaliumvoittoiset lannoitteet, jotka auttavat kasvustoa valmistautumaan talveen ja parantavat nurmen kestävyyttä.

Tasapainoinen lannoitus on yksi keskeisistä eroista nurmen välillä, joka kykenee vastustamaan sammalta, ja kasvuston, joka harvenee jatkuvasti. Tiheä heinä nimittäin tukahduttaa sammaleen viemällä siltä valon ja tilan.

Miksi liika kalsium voi heikentää hedelmiä

Kalsium on kasveille tärkeä, mutta suurina annoksina se voi vaikeuttaa muiden ravinteiden ottoa. Hedelmäpuilla ja marjapensailla tämä voi näkyä heikentyneenä hedelmien laatuna. Yltiömäinen kalkitus liitetään esimerkiksi omenoiden tai päärynöiden korkkiutumiseen. Samalla kalsium voi jarruttaa boorin ottoa, ja boori on ratkaiseva hyvälle pölytykselle ja hedelmien oikealle kehitykselle.

Boorin puute voi näkyä epämuodostumisina ja heikompana satoontulona mansikalla tai vadelmalla sekä myös viiniköynnöksen terttujen heikompana kypsymisenä. Jos siis kalkitsette nurmea lähellä hedelmä- tai marjaistutuksia, kannattaa olla varovainen ja mieluummin puuttua sammaleen perussyihin kuin lisätä kalkkia toistuvasti.

Yhteenveto: kalkitus on vain yksi palanen kokonaisuudessa

Terve nurmi ei synny yhdestä ainoasta toimenpiteestä. Avain on säännöllinen hoito, ilmastus, oikea kastelu, heikentyneiden kohtien lisäkylvö ja tasapainoinen lannoitus. Kalkituksella voi olla paikkansa silloin, kun ongelmana on todistetusti hapan maa, mutta yksinään se ei usein ratkaise sammalta. Kun poistatte todellisen syyn, jonka takia sammal on päässyt juurtumaan, heinä tihentyy ja nurmi pysyy pitkällä aikavälillä vakaampana ilman turhaa riskiä sadolle.

Lähde: GrowVeg, The Spruce, NKZ, Pestrazahrada.cz