Milloin ja missä Suomessa kohtaat kyyn useimmin ja miten toimia turvallisesti ja ehkäistä kohtaamisia

Kyy (Vipera berus) on Suomen luonnossa elävä ainoa myrkyllinen käärme. Silti sillä on vaarallisen eläimen maine, jota on hyvä väistää kaukaa. Todellisuudessa kyy on hyvin arka, pyrkii välttämään konfliktia ihmisen kanssa ja puremat ovat harvinaisia – useimmiten ne tapahtuvat, kun käärmeen päälle astutaan, se otetaan kiinni tai se ajetaan ”nurkkaan”. Suomen luonnossa kyy on lisäksi rauhoitettu, joten oikea asenne on kunnioitus, maltti ja ennaltaehkäisy.

Missä Suomessa törmäät kyyhyn todennäköisimmin

Suomessa kohtaamisen todennäköisyys on suurin aurinkoisissa, suojaisissa ja usein myös kosteahkoissa elinympäristöissä. Kyy välttelee yleensä täysin avointa, intensiivisesti hoidettua ympäristöä. Sille ihanteellinen on yhdistelmä aurinkoa ja piilopaikkoja sekä sopiva lämpö ja rauha.

Tyypilliset elinympäristöt maastossa

Useimmin kyy näkyy metsänreunoissa ja valoisissa metsissä, hakkuuaukeilla ja niiden laidoilla, niityillä ja kallioisilla rinteillä sekä paikoissa, joissa on kiviä, lahopuuta tai korkeaa heinää – eli missä se löytää nopeasti suojan. Yllättäen sitä voi tavata myös joutomailla, rautatien penkoilla, kivimuureilla, lampien ja järvien rannoilla sekä soiden ja rämeiden reuna-alueilla. Joillakin paikoilla se voi poikkeuksellisesti eksyä myös pihoihin ja puutarhoihin, etenkin jos tontti rajautuu suoraan luonnonalueeseen ja tarjoaa kompostin, puupinot tai kivikasat piilopaikaksi.

Mustakyyt tunturissa ja vaaramailla

Korkeammilla ja karummilla seuduilla voit kohdata myös tumman, jopa mustan muodon (melanismi), joka on paikoin yleisempi viileämmissä olosuhteissa. Ensi silmäyksellä se voi vaikuttaa ”isommalta” ja näyttävämmältä, mutta käyttäytyminen ja riskit ovat käytännössä samat: kyse on kyystä, joka pyrkii välttämään kontaktia ja hyödyntää tummaa väritystä muun muassa kehon tehokkaampaan lämmittämiseen.

Milloin kohtaamisen mahdollisuus on suurin vuoden ja vuorokauden aikana

Kyy on aktiivinen pääasiassa lämpimänä vuodenaikana. Talvehtimisen jälkeen se ilmestyy keväällä ja hakeutuu aurinkoon lämmittelemään. Kohtaamisten ”huiput” liittyvät usein siihen, että ihmiset liikkuvat enemmän luonnossa ja samalla käärmeet ovat liikkeellä ravinnon ja sopivien oleskelupaikkojen perässä.

Kevät ja alkukesä

Keväällä kyy lämmittelee mielellään polkujen reunoilla, kivillä tai kuivemmissa kohdissa heinikossa. Juuri silloin ihmiset huomaavat sen useammin, koska se viipyy pidempään auringossa. Huhti–toukokuussa aktiivisuus lisääntyy talven jälkeen, ja myös lisääntymiskausi kasvattaa liikkumista.

Kuuma kesä ja vuorokausirytmin muutos

Hellepäivinä kyy vähentää liikkumista keskellä päivää ja voi olla aktiivisempi aamulla, illansuussa tai sateen jälkeen, kun on viileämpää ja kosteampaa. Äärikuumalla se pysyttelee enemmän piilossa. Ihmiselle tämä tarkoittaa, että kohtaaminen voi tulla myös silloin, kun ”matelija-aktiivisuutta” ei enää odota – esimerkiksi iltakävelyllä heinittyneellä metsätiellä.

Syksy

Syksyllä kyy vetäytyy vähitellen talvehtimiseen sopiviin paikkoihin, kuten kivikasoihin, kallionkoloihin, nisäkkäiden koloihin tai muihin kuiviin suojiin. Silloinkin sen voi tavata, erityisesti lämpiminä päivinä, jolloin se vielä käy lämmittelemässä.

Miten toimia, jos näet kyyn

Perussääntö on yksinkertainen: pysähdy, pysy rauhallisena ja anna sille tilaa. Useimmat kyyt luikahtavat hetken kuluttua suojaan. Jos se kokee olonsa uhatuksi, se voi ottaa puolustusasennon ja sihistä, mutta sekin on usein varoitus – ei hyökkäysyritys.

Suurin riski syntyy, jos kyy tulee vahingossa astutuksi, sitä yritetään nostaa tai sitä aletaan ”hätyyttää” kädellä tai kepillä.

Älä mene liian lähelle valokuvan takia äläkä yritä kiertää sitä niin, että pakotat sen liikkeelle. Jos se on polulla, peräänny turvallisesti ja odota, tai kierrä se reilun välimatkan päästä. Selitä lapsille, ettei käärmeitä oteta käteen ja että myös ”pieni” käärme heinikossa voi olla kyy.

Miten ehkäistä kohtaamisia: käytännön ennaltaehkäisy Suomen luonnossa

Ennaltaehkäisy ei perustu pelkoon vaan järkeviin rutiineihin. Alueilla, joilla kyy voi esiintyä, tehokkain yhdistelmä on tarkkaavaisuus ja sopiva varustus.

Kulkeminen ja liikkuminen maastossa

Kulje mieluiten tallattuja polkuja pitkin, etene tiheässä heinikossa rauhallisesti ja katso, mihin astut. Kivikkoisilla ja pensaikkoisilla rinteillä varo, mihin tartut – esimerkiksi mustikoita tai sieniä poimiessa tai kaatuneiden runkojen yli kiivetessä. Kyy käyttää usein juuri suojapaikkojen reunoja, joista se voi vetäytyä sekunnissa turvaan.

Vaatetus ja jalkineet

Alueille, joilla kyyn todennäköisyys on suurempi, on järkevää valita tukevat, varrelliset kengät ja pitkät housut. Tarkoitus ei ole ”haarniskoida” itseään, vaan pienentää riskiä satunnaisessa kontaktissa heinikossa tai mustikkavarvikossa.

Koira hihnassa ja siisteys mökkien ja pihojen ympärillä

Koira kannattaa pitää hihnassa erityisesti korkeassa heinässä ja metsänreunoissa. Mökkien, talojen ja puutarhojen ympärillä etenkin vaara- ja tunturialueiden tuntumassa vähennä houkuttelevia piiloja: älä säilytä pitkään kivikasoja, lautapinoja tai sekalaista romua tontin nurkassa. Kyy ei hakeudu ”ihmisten luo”, vaan suojan ja ravinnon perässä – ja ravintoa edustavat pienet jyrsijät.

Miksi kyytä kannattaa kunnioittaa, mutta sitä ei tarvitse pelätä

Kyy on luonnollinen osa Suomen luontoa ja tärkeä pienten jyrsijöiden kannansäätelijä. Kun annat sille tilaa, useimmissa tapauksissa kohtaaminen jää lyhyeksi havainnoksi ja käärme katoaa kasvillisuuteen. Paras strategia on ehkäistä yllätykset: havainnoi maastoa, älä työnnä käsiä paikkoihin, joihin et näe, ja liiku hiljaa ja huomaavaisesti. Näin minimoit riskin ja annat kyylle mahdollisuuden tehdä sitä, missä se on parhaimmillaan: elää piilossa ja rauhassa.

Lähde: Herpetology, Zoo Praha, Treking, Wikipedia, Pestrazahrada.cz