Heinäkuun puutarhanhoito, joka vie hetken ja kantaa koko kesän

Kesäpuutarha voi olla täynnä värejä, tuoksuja ja hyönteisten elämää, kun annat sille muutaman yksinkertaisen hoitotoimen. Heinäkuu on ihanteellinen ajankohta pienille töille, jotka eivät vie paljon aikaa, mutta näkyvät pitkänä ja runsaana kukintana, terveempinä pensaina ja kirkkaampana vetenä puutarhalammikossa. Riittää, kun muistat säännöllisen kukkahuollon, järkevän lannoituksen ja helteessä pahenevien ongelmien ennaltaehkäisyn.

Myös leikkokukkien ottamisessa on omat sääntönsä. Esimerkiksi syreeni kannattaa leikata silloin, kun noin 70 prosenttia kukista on auennut. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ennen vanhaan syreenejä istutettiin usein tonttien kulmiin symboliseksi suojaksi pihapiiriä ja taloutta pahoilta voimilta.

Kesäkukka, joka loistaa penkissä edukseen

Yksi näyttävistä mutta silti hienostuneen kevyistä kesäkukista on tummapurppurapäivänkakkara, eli skabioosa. Se kukkii kesästä syksyyn ja tarjoaa useita värivaihtoehtoja purppurasta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen aina sinivioletin sävyihin. Se sopii perennapenkkeihin ja luonnonmukaisiin istutuksiin, ja lisäksi se houkuttelee perhosia ja muita pölyttäjiä, jolloin puutarha tuntuu elävämmältä.

Parhaiten se viihtyy aurinkoisella paikalla läpäisevässä maassa. Pitkäaikainen märkyys ei sille sovi, joten liikakastelua kannattaa välttää ja huolehtia veden poistumisesta. Sitä kasvatetaan pääasiassa siemenestä. Kylvön voi tehdä maaliskuusta huhtikuuhun suojassa tai kylvöastioihin, tai vaihtoehtoisesti kylvää suoraan penkkiin huhtikuusta alkaen, kun kovat yöpakkaset eivät enää uhkaa. Taimet istutetaan ulos vasta hallojen mentyä.

Siemenet riittää peittää vain kevyesti, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Noin 18–22 °C:ssa ne itävät yleensä kahdessa tai kolmessa viikossa. Kun poistat kuihtuneet kukat säännöllisesti, edistät uusien nuppujen muodostumista ja pidennät kukinta-aikaa.

Lannoitus kesällä kyllä, mutta fiksusti

Ruusujen ja muiden puuvartisten kasvien kohdalla tässä vaiheessa kautta on hyvä rauhoittaa typpilannoitusta. Liika typpi kasvattaa pehmeää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen talvea, ja versot vaurioituvat helpommin pakkasessa myös leudompana talvena. Pelkkien typpipitoisten seosten sijaan parempi valinta on täyslannoite, jossa on enemmän kaliumia; se auttaa kasvin kudoksia tuleentumaan.

Levitä rakeinen lannoite juuristoalueelle ja sekoita se kevyesti pintamaahan. Jotta ravinteet todella päätyvät juurille, kastelu on levityksen jälkeen tärkeää. Käytännössä ratkaisevaa on usein juuri se, jääkö maa lannoituksen jälkeen kuivaksi.

Kesäkukista kimppu, miten leikkaat niin että se kestää

Maljakkoon sopii moni tukevarunkoinen kesäkukka, joka kukkii vähitellen ja tuottaa kukkia koko kauden. Suosittuja ovat esimerkiksi tsinniat, ritarinkannukset, salvianlajit, kaunokaiset (Coreopsis), leijonankidat, asterit, kehäkukat ja kokardikukat. Myös daaliat, auringonkukat sekä tuoksuva koristeherne toimivat erinomaisesti.

Leikkaa kukat mieluiten aikaisin aamulla tai illalla, kun kasvit eivät ole kuumentuneet ja niiden solukossa on enemmän vettä. Lyhennä varret terävällä veitsellä tai puhtailla saksilla ja laita ne heti puhtaaseen, haaleaan veteen. Maljakko kannattaa pestä ja desinfioida etukäteen klooripohjaisella aineella, sillä lika nopeuttaa veden pilaantumista.

Poista kukista lehdet, jotka jäisivät vedenpinnan alle. Juuri hajoavat lehdet aiheuttavat usein hajua ja nopeaa nuutumista. Maljakossa kukat viihtyvät viileämmässä paikassa ilman suoraa aurinkoa ja ilman vetoa, sillä ilmavirtaus kuivattaa niitä.

Lammikko ilman levää on mahdollista, kun et laiminlyö huoltoa

Helteessä veden laatu heikkenee nopeammin ja levillä on ihanteelliset olosuhteet. Perusasia on kerätä säännöllisesti pudonneet lehdet, kasvinjätteet ja muu roska, joka hajoaa vedessä ja kuormittaa sitä turhaan. Hyödyllistä on myös pohjan lietteen poisto, erityisesti jos lammikossa elää kaloja.

Vesikasvit ovat suuri apu, koska ne käyttävät vedestä ylimääräisiä ravinteita ja jarruttavat siten levien kasvua luonnostaan. Jos ruokit kaloja kesällä, tee se maltillisesti, jotta syömätöntä rehua ei jää veteen. Isommissa altaissa tarkista suodatus säännöllisesti ja puhdista se tarpeen mukaan. Kuumina päivinä seuraa veden tasoa ja täydennä haihtunut vesi mieluiten sadevedellä.

Levät puutarhalammikossa ovat tavallisia; ongelma alkaa vasta, kun ne lisääntyvät liikaa. Vesi muuttuu silloin vihreäksi, muodostuu rihmamaisia kasvustoja, esteettinen arvo laskee ja happea voi olla vähemmän, mikä vahingoittaa kaloja ja muita eliöitä.

Sääskien ennaltaehkäisy ilman monimutkaisia toimenpiteitä

Sääsket lisääntyvät useimmiten seisovassa vedessä, myös pienissä astioissa. Riskitekijöitä ovat sadevesitynnyrit, aluslautaset, juoma-astiat ja kaikenlaiset unohdetut astiat puutarhan nurkassa. Pienissä säiliöissä auttaa veden säännöllinen vaihto ja jatkuva puhdistus, jotta toukilla ei ole paikkaa kehittyä.

Sadevesitynnyrit kannattaa peittää, jolloin estät sääskien pääsyn veteen. Jos sinulla on lammikko, jossa on kaloja, ne voivat toimia luontaisina apureina, sillä ne syövät sääskien toukkia ja vähentävät niiden määrää ilman lisäkemikaaleja.

Lähde: Zahrádkár, Gardening Know How, RHS, Pestrazahrada.cz